Kestävyys

Euroopassa on poliittisesti määritelty (Uusiutuvan energian direktiivi (EU) 2023/2413), millainen uusiutuva energia on ”kestävää”. Vain kestävän uusiutuvan energian päästökerroin on EU:n päästökaupassa nolla. YK:n ilmastosopimuksen päästölaskenta ei kuitenkaan erottele ”kestävää” ja ”ei-kestävää” uusiutuvaa energiaa, vaan sen suora vaikutus päästötaseisiin on samanlainen.

Bioenergia on ainoa energiamuoto, jolle on laadittu kestävyyskriteerit, vaikka kaikilla energiamuodoilla on ympäristövaikutuksia. ”Kestävyys” on ”ympäristöystävällisyyttä” laajempi käsite, mutta siihen selkeästi sisältyy aina myös ympäristöulottuvuus.

Kestävä bioenergia on Euroopassa keväällä 2024 määritelty nettonollateknologiaksi, joiden edistäminen Euroopassa on lainsäädännön tasolla suoraan linkitetty ilmastonmuutoksen torjuntaan EU:n tavoitteiden mukaisesti.

Luonnon monimuotoisuus

Monimerkityksinen monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuudella eli biodiversiteetillä voidaan tarkoittaa elinympäristöjen vaihtelevuutta, lajien kirjoa tai geeniperimän erilaisuutta. Usein monimuotoisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin juuri eri lajien kirjoa: eläin- kasvi- ja sienilajien runsautta.

Luontokato tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä; lajien kantojen taantumista, uhanalaistumista ja kuolemista sukupuuttoon. Luontokatoa pidetään ilmastonmuutoksen rinnakkaiskriisinä, sillä yhtä ei voi ratkaista ilman toista.

Metsät Suomen luonnon monimuotoisuuden ytimessä

Tunnetusti suurin osa Suomen pinta-alasta on metsää – ja Suomen metsistä taas suurin osa on metsätalouskäytössä. Pitkään käytössä olleet metsänhoidon mallit ovat muokanneet metsiä samankaltaisemmiksi. Jaksollinen metsänkasvatus on vähentänyt luontaista kerroksellisuutta ja suosittuja puulajeja kasvatukseen ovat olleet havupuut. Lisäksi vanhoja metsiä ja lahopuuta on entistä vähemmän.

Myös suurin osa Suomen lajistosta on metsien lajeja. Talousmetsien kehityksen seurauksena metsälajisto, joka hyötyy nuorista metsistä sekä havupuista, on yleistynyt. Kuitenkin suuri osa lajeista vaatii elääkseen lahopuuta, lehtipuita ja muita rakennepiirteitä, jotka ovat talousmetsissä vähentyneet. Lajirunsautta voidaan kasvattaa turvaamalla näitä ominaisuuksia metsissä.

Mihin monimuotoisuutta tarvitaan?

Luonnon monimuotoisuus on elintärkeää yhteiskuntaa ylläpitävien ekosysteemipalveluiden kautta. Luonnon monimuotoisuus tukee tai mahdollistaa ekosysteemipalveluita, kuten hiilensidontaa, ravinteiden kiertoa, vesien puhdistusta, pölyttämistä sekä esimerkiksi polttoaineiden, elintarvikkeiden ja lääkkeiden tuotantoa.

Monimuotoinen luonto myös on resilientimpi – se siis kestää häiriöitä ja tuhoja paremmin. Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomessakin on syytä varautua kasvaviin sään ääriolosuhteisiin. Monipuulajiset ja lajistoltaan monimuotoiset metsät voivat selviytyä paremmin esimerkiksi hyönteistuhoilta.

Bioenergian luontovaikutukset

Suuri osa bioenergiasta tuotetaan luonnon kannalta kestävästi erilaisista sivuvirroista ja jätteistä. Esimerkiksi maatalouden sivuvirroista saatavilla energiajakeilla on vain epäsuoria monimuotoisuusvaikutuksia.

Suurin osa bioenergiasta Suomessa on puuenergiaa. Puuenergian tuotanto ja käyttö vaikuttaa luontoon joko suoraan (esim. energiapuun korjuu) tai epäsuorasti (esim. metsäteollisuuden sivuvirrat). Metsäteollisuuden sivuvirroilla tarkoitetaan esimerkiksi metsä- ja sahateollisuudessa syntyviä tähdejakeita, jotka voidaan käyttää energiana. Sen lisäksi puuenergiaa voidaan saada metsänhoidon sivuvirroista, kuten hakkuutähteistä, pienpuusta, kannoista ja kuoresta. Metsästä korjattavilla jakeilla on suoria vaikutuksia luonnon tilaan.

Puuenergian luontovaikutukset, kuten ainespuunkin, riippuvat pitkälti korjuukohteesta ja korjuukäytännöistä. Silti vaikutuksia korjuista koituu aina: ajokerrat tiivistävät maata, mikä edesauttaa kiinto- ja ravintoaineiden huuhtoutumista vesistöihin. Aina kun biomassaa poistetaan metsästä, lajeille tärkeää materiaalia ja ravinteita poistuu.

Energiapuun korjuun vaikutuksia voidaan vähentää valitsemalla luonnon kannalta kestäviä biomassoja, ja toisaalta säästämällä monimuotoisuudelle merkittävät biomassat(ks. esim. metsanhoidonsuositukset.fi). Metsäenergian korjuu painottuu erityisesti nuoremman metsän hoitotoimenpiteisiin, mutta myös päätehakkuista saataviin tähteisiin.

Energiapuu ja luontoa huomioivat korjuukäytännöt

Aines- ja energiapuun korjuilla on paljon samankaltaisia luontovaikutuksia – myös vaikutuksien vähentämiseksi keinovalikoima on pitkälti sama. Energiapuun korjuissa tärkeitä käytännön keinoja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi ovat:

  • Lahopuun säästäminen
  • Järeiden lehtipuiden säästäminen
  • Sekapuustoisuuden lisääminen
  • Säästöpuiden ja säästöpuuryhmien jättäminen
  • Riistatiheikköjen jättäminen
  • Suojavyöhykkeiden jättäminen vesien tilan suojelemiseksi
  • Tärkeimpien elinympäristöjen jättäminen käsittelemättä

Muita mahdollisia luonnon huomioivia metsänhoidon käytäntöjä:

  • Jatkuva kasvatus
  • Peitteiset hakkuut (esim. poiminta- pienaukko- ja kaistalehakkuut)

Energiapuun korjuulla voidaan toisinaan myös edesauttaa luonnonhoitoa:

  • Kuusettumisen vähentäminen (esim. lehtojen hoito)
  • Paahde-elinympäristöjen puunkorjuu

Metsäenergian vastuullinen hankintasuositus

Bioenergia ry ja Energiateollisuus ry ovat julkaisseet suosituksen kestävästä energiapuun hankinnasta: Ekologisen kestävyyden huomioiminen puupolttoaineiden hankinnassa

Ajanjaksolla 2024–2025 suositusta päivitetään huomioimaan luonnon monimuotoisuuden edistäminen laajemmin.

Bioenergian markkinointi

Myös bioenergian markkinoinnissa tulee huolehtia siitä, että pitäydytään totuudellisissa väitteissä.

EU-komissio antoi vihreitä väittämiä koskevan direktiiviehdotuksen keväällä 2023. Tavoitteena oli määrittää säännöt sille, miten yritykset voivat tehdä vapaaehtoisia ilmastoväittämiä organisaation tai tuotteiden osalta ja tehdä EU:ssa esitetyistä väittämistä vertailukelpoisia, luotettavia ja todennettuja. Esityksen oli määrä koskea vain sellaisia väittämiä, joita ei säädellä muissa lainsäädännöissä. Lainsäädäntöä koskevien kolmikantaneuvottelujen odotetaan käynnistyvän alkuvuodesta 2025.

Vihreiden väittämien lisäksi ilmastoväittämiä käsittelevät myös:

  • Corporate Sustainability Reporting -direktiivin (CSRD) delegoitu säädös European Sustainability Reporting Standards (ESRS): ESRS-säädöksen mukaan hiilineutraaliusväittämien yhteydessä, joissa on käytetty hiilikredittejä tulee toimijalla olla nettonollatavoite, selittää, miten kredittien käyttö ei vähennä päästövähennysten kunnianhimoa ja taattava käytettyjen kredittien uskottavuus ja integriteetti mm. käyttämällä yleisesti tunnustettuja laadukkaita standardeja.
  • Empowering Consumers for the Green Transition (ECGT)-direktiivi: ECGT direktiivi kieltää tuotteiden ja palvelujen osalta hiilineutraali-termin käytön, ellei väittämä perustu tuotteen tai palvelun elinkaarivaikutuksiin. Direktiivissä painotetaan, ettei kiellon tule estää yrityksiä viestimästä investoinneistaan ilmastoaloitteisiin, mukaan lukien hiilikredittihankkeet.
  • Certification framework for permanent carbon removals, carbon farming and carbon storage in products (CRCF) -asetus: CRCF-asetustekstissä komission odotetaan jatkossa arvioivan CRCF-yksiköiden käyttöä mm. väittämiä koskevan lainsäädännön yhdenmukaisuuden näkökulmasta.

Sivua on päivitetty joulukuussa 2024.