Suomessa uudistetaan metsiä 150 000 ha vuodessa. Uudistamisen jälkeen ohjataan metsän tulevaa kehitystä monella tavalla. Tarpeet ja toimenpiteet vaihtelevat erittäin paljon kasvupaikan mukaan. Varhaishoito on monessa paikassa välttämätöntä ja silloin poistetaan ennen kaikkea kasvupaikan kannalta ei toivottuja puulajeja ja suositaan haluttuja puulajeja. Myöhemmin varsinaisessa taimikonhoidossa säädetään runkoluku toivottuun tiheyteen ja puulajikoostumus. Taimikon harvennus määrää pitkälti metsän tulevaisuuden ja siksi monimuotoisuuden huomioiminen jo tässä vaiheessa on tärkeää, esimerkiksi lehtipuiden ja tiheikköjen jättäminen riistan ja monimuotoisuuden nimissä.
Liian usein käy niin, että nämä hoitotyöt eivät tule tehtyä ajallaan, vaan uudistamisen jälkeen seuraava toimenpide onkin koneellinen harvennus, jossa korjataan energiapuuta ja parhaissa kohteissa ainespuutakin. Energiapuuharvennus on ennen kaikkea aikaisempia laiminlyöntejä korjaava toimenpide.
Energiapuuharvennuskohteet ovat korjuun eli puun talteen keräämisen kannalta haastavia. Useimmiten hakkuualan raivaus pitää tehdä etukäteen korjuun laadun ja tuottavuuden parantamiseksi. Silloin pitää myös muistaa samat monimuotoisuuteen liittyvät kohdat kuin taimikonhoidossa. Tässä metsän kehitysvaiheessa on mahdollista vahvistaa monimuotoisuutta ja taata kuolleen puun jatkuvuus tekemällä tekopökkelöitä, jättämällä kuollutta puuta metsään ja varomalla maapuita, joiden siirtäminen ja vahingoittaminen metsäkoneilla on kohtalokasta kuolleen puun lajistolle. Energiapuuharvennuksessa on myös mahdollista jättää yksittäisiä etukasvuisia lehtipuita ja muitakin lehtipuita sekapuustoisuuden ylläpitämiseksi läpi kiertoajan. Metsien sertifiointijärjestelmätkin tukevat näitä toimenpiteitä. Vuodenvaihteessa voimaan tulevat taimikonhoidon ja pienpuun keruun ehdot tukevat entistä paremmin monimuotoisuuden säilyttämistä ja parantamista.
Harvennusmetsien korjuun laatu on puhuttanut viime aikoina. Suomessa harvennetaan n. 500 000 ha vuosittain, josta 150 000 hehtaaria on ensiharvennuksia ja näistä pienempi osa on energiapuuharvennuksia. Energiapuuharvennukset ovat vaativimpia korjuukohteita ja laatuun on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota. Jäävän kasvatettavan puustopääoman tulee olla riittävä, rungot mahdollisimman tasaisesti jakautuneet ja korjuuvauriot on pidettävä minimissä.
Energiapuuharvennukset kuten ensiharvennukset ja taimikonhoito ovat tärkeä paikka panostaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, ja tähän on syytä kiinnittää huomiota vielä aiempaa enemmän. Metsänomistajan ja puunostajan sopiessa puukaupasta, sovitaan myös korjuun laadusta ja monimuotoisuuden huomioimisesta. Energiapuuharvennuksessakin lisätään nuorten metsien arvokasvua ja turvataan monimuotoisuus koko kiertoajalle.
Kirjoitus on julkaistu myös Bioenergia-lehdessä.
Tage Fredriksson
Tage Fredriksson on Bioenergia ry:n toimialapäällikkö.
tage.fredriksson(a)bioenergia.fi, 040 511 2246