Vaikka koronakriisi on ottanut ilmaherruuden mediassa, paljon on korostettu myös siihen liittyvän kestävän elvytyksen merkitystä (ks. minun ja Tage Fredrikssonin erillinen blogi elvytyksen kriteereistä). Ilmastonmuutosta ei ole peruttu, tavataan sanoa (lause nyt sinällään on järjetön monessakin mielessä…). Koronakriisistä toipuminen ja ilmastonmuutoksen lieventäminen olisi siten sovitettava yhteen.

Tätä on painottanut myös EU:n komissio, joka on syksyllä julkistamassa Green Dealinsa keskeisen ehdotuksen, EU:n uuden päästötavoitteen vuodelle 2030. Nykyinen vuonna 2014 sovittu päästövähennystavoite on ”vähintään 40 %” vuoteen 2030 mennessä. Kun toimeenpanevaa lainsäädäntöä (= energiatehokkuusdirektiivi, uusiutuvan energian direktiivi) jo matkan varrella kiristettiin, ollaan komission arvion perusteella nyt etenemässä kohti 45 % päästövähennyksiä. Syksyllä tuleva ehdotus tulee pitämään sisällään ainakin 50 ja 55 % päästövähennyksen tarkastelun verrattuna vuoteen 1990.

Päästövähennysten taso on korkean profiilin poliittinen ratkaisu, jonka EU instituutiot tulevat lopulta sopimaan. Epäilemättä keskusteluun tulevat nousemaan nyt myös koronakriisin aiheuttama talousahdinko, velkaantuminen ja niiden vaikutukset. Mutta on myös toinen mielenkiintoinen kysymys: miten tiukennus tulisi toteuttaa?

Päästöoikeuden hinta on tällä hetkellä EU:ssa 20 €/tCO2. Merkittävään päästöjen vähentämiseen ja energiajärjestelmän uudistumiseen tarvitsemme useiden selvitysten mukaan paljon korkeampia hintatasoja. Toisaalta päästökaupan ulkopuolella toteutetaan jo nyt Suomessakin ilmastotoimia, joiden päästövähennysten hintatasot ovat useissa sadoissa euroissa per tonni. Siten näyttää todennäköiseltä, että päästökauppasektori tulee kantamaan merkittävästi vastuuta tiukennusten allokoinnissa, mikä taas tulee nostamaan päästöoikeuksien hintoja.

Päästökaupan ulkopuolella, taakanjakosektorilla, Suomen päästövähennystavoite (-39 %) on EU:n kovimpien joukossa. Tähän on tultu, vaikka olemme bkt:lla per capita (ostovoima huomioitu) mitattuna vasta 9. rikkain jäsenmaa. Maankäyttösektorilla Suomi on monimutkaisten laskentasääntöjen vuoksi ainoita jäsenmaita, jotka joutuvat mahdollisesti lisäämään toimiaan huolimatta siitä, että Suomella on muihin EU-maihin verrattuna jo lähtötilanteessa suhteellisesti suuri hiilinielu. Jos näiden sektoreiden tavoitteita nyt tiukennetaan, sitä ei voi enää tehdä juustohöyläperiaatteella.

Bioenergian kannalta iso kysymys on sekin, haluaako komissio avata uusiutuvaa energiaa (RED2) ja energiatehokkuutta käsittelevät direktiivit, jotka juuri saatiin vaivalla sovittua 2018. RED2-direktiivissä huomio voi suuntautua sekä EU-tason sitovaan tavoitteeseen (32 % vuonna 2030) että biomassan energiakäyttöä koskeviin määrittelyihin. Jos direktiivi avataan, mitä tahansa voidaan kuitenkin joka tapauksessa neuvotteluissa ehdottaa ja käsitellä. Pian nähtävän biodiversiteettistrategian valmistelun yhteydessä on ollut toiveita palata biomassan energiakäytön määrittelyihin.

Mielenkiintoista on sekin, miten Eurooppa lähestyy omia toimiaan: lasketaanko EU:n päästövähennyksiksi vain se, mihin unioni vaikuttaa ulkorajojensa sisällä? EU:n ilmastolaissa komissio ehdottaa tällaista linjaa. Toinen mahdollisuus olisi lisätä joustavuutta ja mahdollistaa päästökauppa muun maailman kanssa. Joustavuudella olisi merkitystä erityisesti tilanteessa, jossa juuri äskettäin on sovittu kokonaisesta paketista vain 10 vuoden päähän ja nyt jo halutaan tavoitteita tiukentaa.  EU voisi aktiivisilla toimilla myös vaikuttaa päästökaupan maailmanlaajuiseen kehitykseen lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä, mikä taas laskisi ilmastonmuutoksen lieventämisen kustannuksia ja voisi myös siten parantaa sen kunnianhimoa. Nyt linja on ideologisesti sisäänpäin kääntyvä: no risk, no gain.

Kovin kaukaa-viisaaksi ei EU:ta ja meitä eurooppalaisia viimeisen vuosikymmenen aikana voi kehua. Vuonna 2014 ilmastokomissaari Hedegaard sai todella tehdä töitä, että sai läpi 40 % päästövähennykset, jotka sitten muut EU-instituutiot myös lopulta siunasivat. Energiakomissaari Öttinger ja monet jäsenmaat ajoivat 35 % päästövähennyksiä. Samalla hyväksyttiin uusiutuvan energian tavoitteeksi 27 %, jota sitten kiristettiin jo 2018. Energiatehokkuudelle asetettiin 2018 sitova 32,5 % tavoite. Nyt komissio on varannut oikeuden avata kaikki edelliset tavoitteet jälleen kerran.

Bioenergia ry:n toimisto on seurannut pitkin kevättä komission valmistelun kehittymistä ja otti jo huhtikuussa kantaa asian valmistelun suunnitelmaan. Komission konsultaatio on nyt avoinna 23.6. asti ja aiomme vastata myös siihen. Myös sinä voit käydä sivuilla kertomassa oman tai organisaatiosi näkemyksen siitä, miten asia tulisi hoitaa.

Harri Laurikka, 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi