Kriteerit kestävälle elvytykselle – arviointia bioenergia-alan näkökulmasta

Ympäristöministeriön kestävän elvytyksen työryhmä julkaisi 8.5.2020 kriteeristön arvioimaan toimia, jotka auttavat taloutta elpymään ja vastaavat samalla ilmastokriisiin ja luonnon köyhtymiseen.

Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kriteeristöä bioenergia-alan näkökulmasta. Bioenergia on Suomessa 90-prosenttisesti puuenergiaa. Puuenergian korjuu ja kuljetus taas on integroitu osa metsäalaa.

Työryhmän mukaan kaikkia jälkihoitosuunnitelman toimia on katsottava siltä kannalta, miten ne tukevat hallitusohjelman tavoitteita siirtyä hiilineutraaliin kiertotalouteen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen. Tämän takia työryhmä laati kriteeristön arviointia varten. Hallitusohjelman mukaan Suomi pyrkii myös ensimmäiseksi fossiilivapaaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, mutta tästä ei löydy mainintoja. Työryhmän mukaan tavoitteiden saavuttamista haittaavien toimien käynnistämisen on oltava vakavan harkinnan tulos ja niiden vastineeksi tulee edellyttää esimerkiksi kestävyyssitoumuksia. Esimerkki vastikkeellisuudesta on tuensaajan sitoutuminen päästöjen vähentämiseen kohti hiilineutraaliutta tai luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vähentämiseen.

Kriteeristön valmistelussa on otettu lähtökohdaksi sen soveltamisen helppous ja tehokkuus. Arviointikehikoksi ehdotetaan laadullista kehikkoa: ++, +/-, -, – -, ja arvioinneissa tulisi hyödyntää jo tehtyjä ympäristövaikutusarviointeja ja muuta kirjallisuutta.

Bioenergian tuotannosta työllisyyttä ja luottamusta

Ensimmäinen kriteeristön kategoria ovat talous- ja työllisyysvaikutukset, joita arvioidaan työllisyysvaikutusten, luottamuksen, yksityisen sektorin vipuvaikutuksen sekä julkiseen talouteen syntyvän vaikutuksen kautta. Työllisyysvaikutusten lähtökohta on syntynyt työmäärä (htv) käytettyä euroa kohden. Bioenergian tuotantoon kohdistetut lisätoimet lisäisivät Suomessa työllisyyttä ja luottamusta etenkin haja-asutusalueella. Vuonna 2014 tehdyn selvityksen mukaan kotimaisen metsähakkeen suora työllistävyys on noin 150 htv/TWh[1]. Energiapuuta kerätään ympäri maata, biokaasun tuotanto on keskittynyt Etelä- ja Länsi-Suomeen. Potentiaalia Suomessa olisi myös maatalouden sivuvirtoihin ja viljelykierroissa osana viljeltäviin energiakasveihin perustuvan biomassan lisäkäyttöön energiantuotannossa. Esimerkiksi energiapuun lisäkorjuun vipuvaikutus olisi merkittävä, sillä se aktivoi koko polttoaineketjun metsästä voimalaitokselle. Julkinen panostus kasvattaa myös verotuloja polttoaineketjussa ja energiaan per MWh käytetty raha jää Suomeen (vs. esimerkiksi tuontihake tai fossiilinen polttoaine).

Bioenergian ilmastovaikutus riippuu jakeesta ja muuttuu ajan kuluessa

Toinen osa kriteeristöä ovat ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Alakriteerejä ovat ilmastonmuutos ja ilmastokriisin ratkaiseminen, luonnonvarojen kestävä käyttö ja kiertotalouden edistäminen sekä luonnon monimuotoisuus ja ympäristön tila.

Ilmastovaikutusta arvioidaan nettopäästöjen muutoksella suhteessa perusuraan. Tältä osin on tärkeä tunnistaa kolme asiaa: (1) nettopäästötarkastelu kattaa kaikki inventaarioissa seuratut vaikutukset ilmastoon, (2) päästöt ja nielut sekä niihin liittyvät riskit yli ajan yhteismitallistetaan ja (3) perusuran rooli on tarkastelussa keskeinen. Bioenergialle on tyypillistä, että ilmastovaikutus riippuu jakeesta (esim. hakkuutähde, ranka, kanto jne.) ja muuttuu ajan kuluessa: mitä pidempi on tarkasteltava aikajakso, sitä pienempi on vaikutus. Vaikutus riippuu myös siitä, miten perusura valitaan: energiapuujakeet ovat Suomessa tyypillisesti sellaisia, että ilmastovaikutus (=> alkaa puun kaatamisesta) toteutuu joka tapauksessa riippumatta loppukäytöstä, koska toteutettavan hakkuun päätarkoitus on yleensä jokin muu kuin energiantuotanto: teollisuuspuun tuotanto tai jäljellejäävän metsän järeytyminen. Fossiilista energiaa poltettaessa päästö taas syntyy kokonaisuudessaan heti eikä päästö muutu ajassa. Metsien hiilivaraston pysyvyyteen taas liittyy riskejä, jotka ovat Suomessa arvioiden mukaan kasvavia.

Edellisen perusteella tarkoitushakuiselta vaikuttaa se, että kriteeristössä vielä erikseen on kysymys, vaikuttaako toimenpide hiilinieluihin vai ei. Mitä tällä kysymyksellä edes haetaan, sillä Kyllä- tai Ei-vastaus ei kerro mitään vaikutuksesta nettopäästöihin? Sen sijaan erittäin hyvä on, että sopeutumista tarkastellaan päästövähennysten rinnalla.

Kriteeristössä on ilmastokohdassa esitetty bioenergiasta hämmentävä esimerkki, josta saattaa saada käsityksen, että biomassan energiakäytön lisäämisellä (muun kuin teollisuuden sivuvirtojen) tilanteessa, jossa ”muita vaihtoehtoja, kuten teollisuuden hukkalämpöä” olisi tarjolla, olisi aina negatiivisia ilmastovaikutuksia. Mitä tarkoitetaan ”muilla vaihtoehdoilla”? Oliko lähtökohtana, että tuo ”muu vaihtoehto” on aina perusura – millä perusteella? Miksi metsätalouden sivuvirrat on täysin sivuutettu?

Vähätteleekö tulokulma uusiutuvia luonnonvaroja?

Ympäristövaikutusten toinen osio koskee luonnonvarojen kestävää käyttöä ja kiertotalouden edistämistä, jota tarkastellaan sen mukaisesti, miten toimenpide edistää neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja siirtymää kiertotalouteen – jälleen – suhteessa perusuraan. Tarkastelu ei vaikuta tekevän mitään eroa sen suhteen ovatko luonnonvarat uusiutuvia vai uusiutumattomia. Tämä on erikoista ja aiheuttaa tietenkin uusiutuvaan biomassaan perustuvan bioenergian kohdalla paljon kysymyksiä. Biokaasun tuotanto voi esimerkiksi hyödyntää neitseellisiä luonnonvaroja, mutta toisaalta tuottaa kiertotalouden hengessä lähienergiaa ja kierrätyslannoitteita. Vastaavasti lähialueelta saadun neitseelliseen sivuvirtapuuhun perustuvan energian tuhkat voidaan kierrättää metsälannoitteena takaisin lähialueelle, mikä voi merkittävästi nopeuttaa metsän kasvua. Voidaan myös yleisesti kysyä, onko tällainen uusiutuvia luonnonvaroja vähättelevä tulokulma kovin hedelmällinen metsäteollisuuden vientiin pitkälti nojaavassa ja syvästi velkaantuvassa Suomessa, jossa 28 % energiasta saadaan puusta, 31 % bioenergiasta, uusiutuvan energian kokonaisosuus on 37 % ja fossiilisesta tuontienergiasta saadaan yhä edelleen 35 % kokonaisenergiasta (ks. Tilastokeskus 2020)?

Lahopuulla monimuotoisuutta talousmetsiin

Kolmas osio koskee vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, luontokadon pysäyttämiseen sekä ympäristön tilaan. Kun biomassaa viedään luonnosta pois, päähuomio kiinnittyy kontekstiin: onko kyse luonnonsuojelullisesti arvokkaasta alueesta ja viedäänkö pois biodiversiteetille tärkeää lahopuuta? Sitovat metsäsertifiointijärjestelmät ja yhdessä sovitut metsänhoitosuositukset esittävät minimivaatimuksia jätettävälle kuolleen puun määrälle ja muille monimuotoisuuden kannalta tärkeille toimenpiteille. Nämä toteutetaan riippumatta hakkuupoistuman tasosta Suomessa. Metsänhoidon suositukset sisältävät selkeitä ohjeita esimerkiksi siitä, kuinka suuren osan kannoista ja hakkuutähteestä voi kerrallaan poistaa.

Vaikutus voi olla myös positiivinen: esimerkiksi kuusettuneiden lehtojen perkaus kuusista edistää monimuotoisuutta. Lehtipuun osuutta voi lisätä myös kasvattamalla enemmän lehtipuuta. Tilanne ei ole mustavalkoinen. Tutkimus on viime aikoina painottanut erityisesti lahopuun merkitystä, ja metsä- ja energia-alat ovat jo pitkään ajaneet sen lisäämistä myös talousmetsissä (ks. esim. Vuoristo 2019, lehtikirjoitus 2018). Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012 – 2020 arviointi on tekeillä ja välituloksiin voi tutustua täällä.

[1] Lähde: Gaia Consulting, 2014. Metsähakkeen energiakäytön alue- ja kansantaloudelliset vaikutukset. Selvitys Bioenergia ry:lle.

Harri Laurikka ja Tage Fredriksson