Harva on voinut olla viime viikkoina huomaamatta mediassa sanaparia ”oikeudenmukainen siirtymä”. Se nousi otsikoihin EU:n komission julkaistua vihreän kehityksen ohjelmansa ennen joulua ja ehdotuksen ”oikeudenmukaisen siirtymän mekanismista” (JTM) ja siihen liittyvästä ”oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta” (JTF) tammikuun puolivälissä.
Oikeudenmukaisella siirtymällä tarkoitetaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista, kun yhteiskunnat ja toimialat siirtyvät kohti hiilineutraalia tuotantoa ja kulutusta. YK on omaksunut oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet, ja ne on sisällytetty myös Pariisin sopimukseen. Oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan on perustuttava eri osapuolten vuoropuhelulle, jotta kaikki osapuolet voisivat olla siihen sitoutuneita (UNFCCC, 2016).
Vuoteen 2050 asetetussa EU:n ilmastoneutraaliustavoitteessa tunnustetaan, että vaikutukset kohdistuvat kansalaisiin ja työntekijöihin eri tavoin. Kaikki jäsenvaltiot, alueet ja kaupungit eivät aloita siirtymää samasta vaiheesta eikä niillä ole samoja toimintavalmiuksia.
JTM:n avulla on tarkoitus tarjota kohdennettua lisätukea, jotta rakennerahastokaudella 2021–2027 saadaan liikkeelle 100 miljardin euron investoinnit alueilla, joilla siirtymän yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset ovat suurimmat. Mekanismin avulla rahoitetaan investointeja, joilla autetaan fossiilisten polttoaineiden, ml. energiaturpeen arvoketjuista riippuvaisia työntekijöitä ja yhteisöjä. Mekanismi tarjoaa tukea vähäpäästöiseen ja ilmastokestävään toimintaan siirtymiseen, muttei suoraan taloudelliseen kompensointiin ilman, että se pohjautuisi hyväksyttyyn suunnitelmaan.
Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta Suomi saisi komission ehdotuksen mukaan 164,8 milj. euroa lisärahoitusta eli noin 2,2, % rahaston kokonaisvaroista, mikäli maakunnallista julkista ja yksityistä vastinrahaa hankkeisiin löytyy 1,5 – 3-kertaisesti. Valtioneuvoston (27.02.) arvion mukaan Suomen nettomaksuaseman kannalta Suomen saanto uudesta rahastosta olisi komission esittämien arvioiden pohjalta suhteellisesti hyvä. Suomen saanto koostuu hiili-intensiivisten alueiden teollisuuslaitosten kasvihuonekaasupäästöistä (61 %) ja työllisyydestä teollisuudessa (22 %) sekä turpeen tuotannosta (17 %). Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kokonaismäärä ja jäsenvaltiokohtainen allokaatio ovat osa rahoituskehyskokonaisuudesta käytäviä neuvotteluja. Suomen saanto on sidoksissa neuvotteluissa sovittaviin mahdollisiin muutoksiin rahaston kokonaismäärässä tai varojenjakomenetelmässä.
EU:n komissio julkaisi 27.2.2020 Suomea käsittelevän maaraporttinsa, jossa se esitteli omia suosituksiaan, miten Suomen kannattaisi oikeudenmukaisen siirtymän rahoitusta kohdentaa. Raportin liitteen D mukaan: ”Harvaan asuttu Pohjois- ja Itä-Suomi (Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi) vaikuttaisi olevan alue, johon siirtyminen turpeesta hiilineutraaliin energiantuotantoon vaikuttaa eniten. Tämän alustavan arvion pohjalta on perusteltua keskittää oikeudenmukaisen siirtymän rahaston rahoitus tälle alueelle.” Työllisyysvaikutusten vähenemisen voisi odottaa kuitenkin jakautuvan sen mukaan, missä energiaturvetta tuotetaan ja kulutetaan eniten eli Pohjanmaan maakunnissa sekä Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Lapissa.
Bioenergia ry:n arvion mukaan energiaturpeen kysynnän puolittuminen vuoteen 2025 mennessä pelkästään päästöoikeuden hinnan ja jo tehtyjen kansallisten päätösten perusteella merkitsee suoraan ainakin 1000 henkilötyövuoden vähentymistä. Alalla toimii noin parisataa ympäristöluvan turvetuotantoon saanutta yritystä, ja energiaturpeen tuotannossa ja kuljetuksissa urakoi kaikkiaan 500 yritystä.
Energiaturpeen tuotannossa on käynnissä voimakas muutosprosessi. Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston, JTF:n tukea tulee kohdentaa energiaturpeen tuotannon muutospaineiden mukaan. Rahoitus ja oikeudenmukaista siirtymää tukevat toimet tulisi luonnollisesti kohdentaa niihin maakuntiin, joissa vaikutukset ovat suurimmat. Bioenergia ry näkee tässä paljon mahdollisuuksia ja synergiaa bio- ja kiertotalouden sekä kansallisen energia- ja ilmastostrategian (NECP) sekä maakuntien vähähiilisyys- ja energiaohjelmien kanssa. Konkreettisia esimerkkejä voisivat olla biokaasu- ja biohiilihankkeiden edistäminen. Energiaturpeen tuotannosta siirtyville voi löytyä samantyyppisiä työtilaisuuksia luontevasti esim. muusta energiayrittäjyydestä, metsätaloudesta, ympäristörakentamisesta ja kuljetusalalta. Uudelleen kouluttautuminen ja lisäkoulutus kuuluvat tuettaviin toimiin, ja tässä komission ehdottama ESR+ -ohjelma voi nousta tärkeään rooliin.
Haasteena on kuitenkin löytää keinot, joilla voitaisiin tarjota sesonkiluontoisesta turvetuotannosta vapautuvalle kausityönvoimalle nimenomaan kesäaikaisia työtilaisuuksia. Alan yritykset toimivat omalla riskillään, ja näille mahdolliset siirtymää helpottavat toimet tulisi pystyä suuntaamaan täsmällisesti ja nopeasti. Jo vuodenkin odottelu vie pohjaa reiluksi koettavalta siirtymältä ja voi olla liian pitkä aika, jotta yritys voisi jatkaa tai muuntautua uudelle toimialalle. Yrityksiä koskevat toimet tulisi suunnitella alueen yrityksiä ja työntekijöitä kuullen. Avainkysymys kuuluukin, kuinka nopeasti ja oikeudenmukaisesti JTF:n siirtymän hallinnollinen toimeenpano alueellisella tasolla sujuu sen jälkeen, kun EU on lopullisesti tehnyt asian vaatimat päätökset ja säädökset vuoden loppuun mennessä.
On tärkeää, että JTF-varoilla voidaan kriteerien täyttyessä tukea siirtymätoimia alueilla yritysten koosta riippumatta. Monet investoinnit esim. kiertotalouteen ja vähähiilisyyteen edellyttävät pk-yritysten ohella isompien yritysten mukaantuloa ja maakuntaa laajemman alueen huomioon ottamista. Näihin liittyvä osaamisen kehittäminen voi hyötyä luontevasti JTF:n tarjoamista lisäresursseista. Olennaista on, että toimitaan maakuntatasolla tiiviissä yhteistyössä ja vuoropuhelussa. Yhteistyö voi ulottua oikeudenmukaisten siirtymäsuunnitelmien laadinnasta aina osarahoitukseen ja toteutukseen asti.
Jotta oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta lopulta saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, turvealan nopeasti laskevaa trendiä ei pitäisi jyrkentää enää Suomen omilla päätöksillä esim. turpeen energiaveron korottamisella. Poliittisilla ohjauskeinoilla ei voi myöskään olla perusteltua vähentää kestävän kasvu- ja ympäristöturpeen tuotannon mahdollisuuksia maailman soisimmassa maassa.
Lisätiedot: Hannu Salo, 040 502 2542, hannu.salo(a)bioenergia.fi