Uusiutuva ja kestävä metsäenergia siirtää pian merkittävän osan kivihiilen energiakäyttöä historiaan Helsingissä. Bioenergia-alan kannalta Helsingin ratkaisut ovat kiinnostavia, koska niiden mittakaava on suuri ja merkitys siten valtakunnallinen. Helsingin keskustelussa on myös esitetty joitakin väitteitä, joita haluamme kommentoida. Helsingin energiaratkaisujen kehitys osoittaa, että vastakkainasettelusta bioenergian ja muiden ratkaisujen välillä on päästy eteenpäin.
Energiayhtiö Helen teki tammikuun lopulla Vuosaaren biolämpölaitosta koskevan investointipäätöksen ja aikaistamalla käyttöönottoa 2022 lopulle. Isoimmat sopimukset tulevaan laitokseen on myös jo tehty, kun vahvan suomalaistaustan omaavat yhtiöt ilmoittivat helmikuussa kaupoista. Sumitomo SHI FW toimittaa 220 MW CFB-kattilalaitoksen ja Valmet ilmoitti 69 MW savukaasun lauhdutuslaitostoimituksesta.
Tämä on Suomelle hyvä uutinen; pääkaupunki käyttää entistä enemmän uusiutuvaa energiaa ja käyttää siinä suomalaista teknologiaosaamista. Polttoaine tulee Helenin mukaan ”suomalaisilta sopimuskumppaneilta”.
Ennen Vuosaaren biolämpölaitosta Helen on jo investoinut pellettilämpökattilaan Salmisaaressa. Se on kokoluokassaan Suomen suurin. Helen on myös mukana yhteishankkeessa, joka kehittää kaupunkijalostamokonseptia. Sen tarkoituksena on tuottaa synteettisiä polttoaineita ja raaka-aineita biomassasta. Helsingin lämmön tarve talviaikaan on suomalaisessa mittakaavassa suuri 7,2 TWh. Koko Suomen kaukolämmön tuotannosta se on melkein 19 %. Vuosaaren laitos korvaa Hanasaaren CHP-laitoksen lämmön osuudesta noin puolet ja koko kaukolämmöstä reilu 20 %. Fossiilisen polttoaineen osuus Helsingissä on laitoksen valmistuessa vielä yli puolet. Tekemistä siis riittää vielä kuluvan vuosikymmenen aikana.
Hanasaaren voimalaitos 11.4.2018.
Hanasaaren muu väistyvä lämpökuorma korvautuu Helenin mukaan lämpöpumpuilla ja lämpövarastoilla. Salmisaaren korvaaminen tapahtuisi 2020-luvun lopulla. Helen on myös valmistellut luvituksen osalta kahtakin lämpölaitosta, Tattarisuon hake ja Patolan pelletti. Helenistä on tiedotettu, että näillä näkymin näihin kohteisiin ei ole tulossa bioratkaisua, koska yhtiössä on linjattu, että Vuosaari jää viimeiseksi biopolttoainetta käyttäväksi laitokseksi. Alueet ovat kuitenkin luvitettu tulevaisuuden tarpeita varten.
Kaupungin päättäjien toiveena on löytää ratkaisuja, jotka ovat jotain vielä ennen tuntematonta tai uutta toteutustapaa. Tällaisten ratkaisujen löytämiseksi pormestari Vapaavuori on käynnistänyt miljoonan euron Helsinki Energy Challenge -kilpailun.
Bioenergian käyttöä pääkaupungissa on arvosteltu rankalla kädellä. Osa kritiikistä kohdistuu ymmärrettävästi logistiikan järjestämisen haasteisiin tai suuriin volyymeihin. On myös esitetty, että metsänomistajat voisivat alkaa vedättämään puuenergian hintaa. Ja onpa hinnan määrittäjäksi epäilty myös keskustapuolueeseen kuuluvia.
Puupolttoaineiden markkinat ovat Suomessa laajat ja kehittyneet johtuen suuresta ostajien ja myyjien määrästä. Puun myynnin arvosta energiapuun osuus on noin 5 %. Sen osan hinnanmuutoksilla ei metsänomistajan tuloja muuteta.
Metsänomistajista yli 60 % edustaa muita pääpuolueita, keskustan kannattajien osuuden ollessa 23 %. Hauska on myös huomata, että pääkaupunkiseudulla asuu todennäköisesti Suomen suurin ryhmä metsänomistajia!
Helsinkiläiset voivat olla tyytyväisiä bioenergian lisääntyvästä osuudesta. Iso kakku muuttuu syötäväksi, kun ratkaisuja on useita. Uudet REDII -direktiivin mukaiset kestävyyskriteerit muodostavat selvän toimintakehikon. Vastaavaa lakeihin perustuvaa kestävyyden osoittamista ei ole muilla energiamuodoilla. Bioenergia tuo kustannustehokasta ja tasaisen varmaan lämpöä helsinkiläisiin rakennuksiin. Samalla muitakin ratkaisuja korvata kivihiiltä energiankäytön tehokkuudesta merilämpöpumppuihin ja moneen muuhun tarvitaan.
Hannes Tuohiniitty
Kirjoittaja on Bioenergia ry:n toimialapäällikkö, jonka talo lämpiää klapeilla, pian myös aurinkolämmöllä. Liikkuminen käy biokaasuautolla.
hannes.tuohiniitty(a)bioenergia.fi / 040 1948628