Nuoren metsän hoitokohteista olisi hankittavissa merkittävästi raaka-ainetta – metsähaketta – energian tuotantoon. Hoitamattomia taimikoita ja hieman varttuneempia hoitamattomista taimikoista syntyneitä nuoria metsiä on metsien inventointien mukaan noin 800 000 hehtaaria. Puolet määrästä on nuoria metsiä. Niissä on kyse puuvarannosta, jossa olisi metsänhoidollisesti syytä tehdä nuoren metsän hoitohakkuita. Vuosittain korjattavaa puuta olisi useita miljoonia kuutiometrejä vuosikausiksi eteenpäin.
Oletetaan nuoren metsän hoitohakkuun keskimääräiseksi kertymäksi 50 kuutiometriä hehtaarilta. Se on suunnilleen ensiharvennusten keskimääräinen kertymä. Täten hoitoa kaipaavista nuorista metsistä olisi irrotettavissa suhteellisen lyhyellä aikavälillä noin 20 miljoonaa kuutiota puuta. Tuloksena olisi hyvin hoidetut metsät ja kotimaista raaka-ainetta energiateollisuudelle.
Nuorten metsien hoito luo työtilaisuuksia puunkorjuuyrittäjille, hakettajille sekä kuljetusyrittäjille. Koneyrittäjien liiton laskelmien mukaan energiapuun hankintaketju metsähakkeen kahdeksan miljoonan kiintokuutiometrin käyttömäärällä (suunnilleen nykytaso) työllistäisi kotimaista puuta käytettäessä noin 2300 henkilötyövuotta. Rankapuun korjuu ja haketus sekä kuljetus työllistää tästä noin puolet, eli 1150 henkilötyövuotta. Nuorten metsien puunhankinta voisi työllistää merkittävästi. Puun tuonti ja vanhojen varastojen syönti on alentanut työllisyyttä viime vuodet.
Puunkorjaajan painajainen – läpipääsemätön pöheikkö vai oivallinen energiapuun korjuukohde? Kuva: Simo Jaakkola, Koneyrittäjien liitto
Kallis tuotanto ja heikko kannattavuus haittaa
Metsänhoidolle on nuorissa metsissä suuri tarve. Sieltä saisi myös kelvollista energiapuuta. Ongelmana on puunkorjuun korkea kustannus. Puunkorjuutyön tuottavuus on nuorissa metsissä suhteellisesti hyvin alhainen. Syynä on tiheästi kasvava pienirunkoinen puusto, jolloin yksikkökustannus nousee korkeaksi. Pienpuun korjuusta ei ole ollenkaan helppo saada riittävän korkeaa hintaa, jotta se olisi työn tekevälle koneyrittäjälle kannattavaa työtä. Muut puunkorjuutyöt ovat paremmin kannattavia, vaikka niissäkin haastetta riittää. Pahimmillaan energiapuukohteet nivotaan samaan leimikkopakettiin muiden harvennusten ja päätehakkuiden kanssa, jolloin koneyrittäjällä on puunostajan kanssa tehdyn urakointisopimuksen perusteella pakko hakata kaikki eteen tulevat leimikot. Näissä tapauksissa nuoren metsän hoitokohteet syövät koneyrityksen muutenkin ohuet kannattavuusmarginaalit muistakin hakkuista. Lisäksi nuorten metsien hakkuu on koneenkuljettajalle toisaalta vaativaa, mutta toisaalta huonosti motivoivaa. Niissä syntyy helpommin korjuuvaurioita, joista saadaan moitteita, vaikka kuljettajat tekevät parhaansa metsän hoitamiseksi kuntoon. Nämä ovat merkittäviä syitä, miksi iso osa metsäteollisuudelle puuta korjaavista koneyrityksistä ei halua, että julkisen tuen avulla kannustetaan nuorten metsien hoitohakkuisiin ja samalla tuotetaan ongelmakohteita puunkorjaajalle itselleen.
Tuki koetaan tärkeäksi puukaupan tekijäksi
Nuoren metsän hoitohakkuut ovat yksikkökustannukseltaan korkeita ja siksi usein nostetaan esiin, että niistä kohteista ei saada aikaan puukauppaa, ellei mukaan laiteta julkista tukea – Kemera-tukea. Tällä hetkellä nuoren metsän hoito ja runkojen keruu voi saada tukea 430 €/ha. Tällä piristysruiskeella saadaan aikaan jonkin verran edellytyksiä nuoren metsän hakkuille. Osa koneyrityksistä on erikoistunut energiapuun kauppaan ja korjuuseen Kemera-kohteista. Nämä yritykset ovat teollisuuspuun korjaajia enemmän julkisen tuen, Kemeran puolesta puhujia. He näkevät, että puu ei muuten lähde nuorista metsistä liikkeelle. Jos julkinen tuki nuoren metsän hoidolle ja siitä kertyvän puun poiskeruulle lopetettaisiin, todennäköisesti nykyisen kaltainen nuoren metsän hoito loppuisi ainakin väliaikaisesti ja yrittäjät joutuisivat suuntaamaan liiketoimintaansa uudelleen. Tarvittava energiapuu hankittaisiin muista hakkuista ja puun tuontikin todennäköisesti lisääntyisi. Tuonti olisi pois aluetalouden rahavirroista.
Mitä jos seurattaisiin usean puunkorjuuyrittäjän ajatusta ja lopetetaan Kemera-tuen myöntäminen nuorten metsien käsittelyyn? Osa kohteista varmaankin jäisi käsittelyn ulkopuolelle. Metsät eivät tästä hoidon puutteesta ”pahastu”, vaan ongelma on ihmisten keksimä asia. Nämäkin metsät kehittyisivät, mutta eri tavalla kuin hoidetut metsät. Hoitamattomat nuoret metsät jatkaisivat kasvua ”rääseikköinä”. Niissä tapahtuisi luonnon valintaa, ja aikanaan ne tulisivat ensiharvennusvaiheeseen. Kantohintataso niissä olisi todennäköisesti alhaisempi, ja järeää puuta kertyisi vähemmän. Mutta kuitupuuta tuotettaisiin. Niistä kertyisi myös energiapuuta runsaasti. Kysynnän ja tarjonnan tasapaino löytyisi tätäkin kautta.
Simo Jaakkola
Kirjoittaja on Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja. Hän on kotimaisen, taloudellisesti elinvoimaisen ja kestävän biotalouden sekä koneurakointitoiminnan puolestapuhuja.
simo.jaakkola(a)koneyrittajat.fi