Tuore Ilmastopaneelin raportti korostaa biogeenisen hiilidioksidin talteenoton, varastoinnin ja käytön hankkeiden edistämisen kiireellisyyttä ja Suomessa olevaa potentiaalia. Bioenergia ry toivottaa raportin tervetulleeksi ja oikea-aikaiseksi panokseksi keskusteluun. Yhdistys painottaa, että ensisijaisen tärkeätä on vaikuttaa EU-tason tulossa oleviin hiilidioksidin kuljetuksen, käytön ja varastoinnin ohjauskeinoihin. Euroopassa keskustelu painottuu pitkälti fossiilisen hiilidioksidin käsittelyyn, mutta Pohjoismaiden intressi on, että politiikka ottaa huomioon biogeenisen hiilidioksidin ratkaisujen tarpeet.
Ilmastopaneeli julkaisi tänään 15.12.2023 VTT:n asiantuntijoiden kanssa tuotetun Teknologisten hiilinielujen mahdollisuudet ja niiden edistäminen Suomessa -raportin. Raportissa käsitellään biogeenisen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin potentiaalia Suomessa ja keskustellaan myös hiilidioksidin käytöstä sekä ratkaisujen kustannuksista. Raportti keskittyy vain biogeenisen hiilidioksidin talteenoton ratkaisuihin, mutta toteaa myös muiden ratkaisujen, kuten biohiilen, ansaitsevan jatkossa erillisen tarkastelun.
Selvityksen mukaan Suomessa syntyy vuosittain metsä-, energia- ja jätesektorilla noin 28 Mt bioperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Selvityksessä hiilidioksidin varastokapasiteetin todetaan voivan muodostua merkittäväksi rajoitteeksi Suomen teknisille nieluille vuoteen 2035 asti, ellei neuvottelu- ja hankevalmisteluaktiivisuudessa tapahdu pian merkittävää kasvua. Raportin arvio projektien läpimenoajoista on 6–7 vuotta. Tämä huomioiden hankkeita tulisi edistää viipymättä.
– Meillä on kiire ratkaisujen toimintaedellytysten aikaansaamisessa ja Ilmastopaneelin raportti on tärkeä ja tarpeellinen keskustelun herättäjä. Monissa muissa maissa, kuten Ruotsissa ja Tanskassa, kansallinen tahtotila on jo selvä ja hankkeiden edistämisessä ollaan pitkällä. Suomessa potentiaalia on valtavasti ja meidänkin on viimein päästävä eteenpäin niin strategisella tasolla kuin kannusteiden luomisessa, toteaa Bioenergia ry:n CCUS-asiantuntija Erika Laajalahti.
Hiilidioksidin kuljettamisen infrastruktuuri ja logistiikkaketju ovat olennainen osa hankkeiden suunnittelua. Selvityksessä tarkastellaan putki- ja rekkakuljetuksia, mutta myös raidekuljetukset voivat tulla kyseeseen. Raportissa nostetaan esiin toisiaan lähellä olevista laitoksista muodostuvien hiilidioksidihubien potentiaali madaltaa laitoskohtaisia kuljetus- ja varastointikustannuksia merkittävästi.
– Hubi-tyyppinen toimintamalli on vallitseva viimeaikaisissa kansainvälisissä projekteissa ja tällaisen toiminnan kehittämistä tulisi Suomessakin edistää. Kustannusten madaltamisen lisäksi hubit mahdollistavat myös riskien jakamisen sekä toisaalta laajemman toimialan luomisen Suomeen. Hubien mahdollistamat isommat hiilidioksidivolyymit ovat myös edellytys kustannustehokkaalle jatkokuljetukselle, Laajalahti jatkaa.
Ilman kannustimia hankkeet eivät silti etene, vaikka infra olisi kunnossa. Raportin arvion mukaan 5 miljoonan hiilidioksiditonnin suuruisen teknologisen nielun rahoittaminen kansallisesti vaatisi vuositasolla noin 600–700 miljoonaa euroa. Tällaisten summien kokoaminen julkisen talouden nykyisessä tilanteessa on vaikeaa.
– Jotta hankkeita saataisiin käyntiin vielä tämän vuosikymmenen puolella, Suomen tulisi pyrkiä kanavoimaan rahoitusta myös yksityiseltä sektorilta vapaaehtoisen hiilenpoistomarkkinan kautta. Samalla on tärkeää vaikuttaa siihen, että markkinamekanismit ratkaisujen edistämiseksi pidemmällä aikavälillä muodostetaan EU-tasolla, eikä toimintaa rakennettaisi erilaisten kansallisten mekanismien varaan. EU-laajuisissa infrastruktuurisuunnitelmissa myös biogeenisen hiilidioksidin kuljettamisen tarpeet tulee huomioida. Tällä hetkellä eurooppalainen keskustelu pitäytyy pitkälti fossiilisen hiilidioksidin käsittelyssä, Laajalahti lisää.
Valtion roolina on myös edistää pidemmän aikavälin hiilenpoistojen ja hiilidioksidin hyötykäytön strategiaa sekä avustaa toimijoiden yhteistyön kehittymistä. Hiilidioksidivarastojen kehittäminen edellyttää lisäksi maiden kahdenvälisiä sopimuksia ja kuljetuksen infrastruktuurin suunnitelmaa.
Ilmastopaneelin arvio nimellisestä 5–6 Mt tavoitetasosta teknisille nieluille 2035 mennessä peilataan Suomen ilmastotavoitteen saavuttamisen tarpeeseen. Tarve teknisille nieluille ei kuitenkaan rajoitu Suomeen, vaan tarve globaalisti teknologialle ja palveluille on valtava. Markkina on myös vasta syntymässä, mikä on Suomelle mahdollisuus talouden ja viennin kehittämisen sekä hiilikädenjäljen kasvattamisen näkökulmasta.
Lisätietoa: Erika Laajalahti, asiantuntija, hiilensidonta ja CCUS, Bioenergia ry, 044 753 0700, erika.laajalahti@bioenergia.fi