Kauas skenaariot karkaavat

Kansainvälisen energiajärjestön uusin ilmastoskenaario lataa yhä suurempia odotuksia bioenergian käytölle. Skenaariot eivät kuitenkaan ole ennusteita, ja juuri nyt on paljon syitä, miksi nopeimmat skenaariot eivät näytä uskottavilta. Suomessa olisi syytä pohtia myös todennäköisiä skenaarioita ja niiden vaikutuksia. 

IEA:n mukaan maailman modernin bioenergian käyttö oli n. 26 EJ vuonna 2010 ja 38 EJ vuonna 2020. Viime vuonna modernin bioenergian käyttö maailmassa kasvoi 40 EJ:iin, mikä oli yli puolet kaikesta maailman uusiutuvan energian kulutuksesta (75.5 EJ) ja n. 6,3 % kaikesta energiankulutuksesta. Perinteisen bioenergian osuus oli lisäksi 24 EJ eli n. 4 % kaikesta energiankulutuksesta. Se on laskenut 4 % vuodesta 2010. 

Bioenergian pitäisi kasvaa vielä aiempia skenaarioita enemmän

IEA:n uusimmissa skenaariopäivityksissä, joilla pyritään saavuttamaan 1,5 C lämpötilatavoite, bioenergian kasvun tarpeeksi oletetaan hieman enemmän kuin kaksi vuotta sitten: noin 73 EJ vuonna 2030. Vuonna 2017 IEA puolestaan arvioi kunnianhimoisimmassa kestävän kehityksen skenaariossaan bioenergian kysynnän vuonna 2030 olevan vajaa 53 EJ, mikä olisi alhaisempi kuin bioenergian globaali kysyntä vuosina 2015–2016 ja selvästi vähemmän kuin toteutunut käyttö vuonna 2022. IEA on siis viime vuosien aikana nostanut näkemystään bioenergian tarpeesta pitkällä aikavälillä kunnianhimoisimmassa skenaariossaan. 

Maailman energiajärjestelmä tukeutuu IEA:n kunnianhimoisimmassa skenaariossa seuraavan 20 vuoden aikana edelleen vahvasti polttoaineiden käyttöön. Vuonna 2030 polttavan teknologian osuus on 70 % ja vuonna 2050 vielä 30 %. Bioenergian osuus polttoaineissa kuitenkin kasvaa 18 %:sta yli 60 %:iin. 

Nettonollaskenaario ei ole uskottava

IEA:n nettonollaskenaario ei ole ennuste, vaan kuvaus siitä, mitä tarvitsisi tapahtua, jotta 1,5 asteen tavoite olisi globaalisti mahdollinen. Sitä tarkastellessa tulee mieleen Rauli Badding Somerjoen tuttu laulu: ”Mut kauas pilvet karkaavat, turhaan niitä tavoitat, kauas pilvet karkaavat, niin minäkin.” 

Modernin bioenergian kasvutarve aivan lähivuosina on nettonollaskenaariossa järkyttävän suuri: vuosien 2022–2030 välillä modernin bioenergian käytön pitäisi kasvaa n. 83 % (33 EJ). Kiinteän bioenergian käytön tulisi kasvaa 57 % (20 EJ), nestemäisen bioenergian 175 % (7 EJ) ja kaasumaisen bioenergian käytön 7-kertaistua (6 EJ). Tällainen kasvu olisi absoluuttisena energiamääränä selvästi enemmän kuin samalla aikavälillä mukaan laskettu aurinkovoiman (28 EJ) ja tuulivoiman (17 EJ) kasvu. Maiden tämänhetkisten politiikkatoimien mukaan modernin bioenergian lisäys jää kuitenkin 30 prosenttiin (12 EJ), mikä sekin on jo ihan merkittävä – ja paljon uskottavampi – lisäys. 

Lopettaisimmeko saunan lämmittämisen klapeilla 2020-luvulla?

Bioenergian kohdalla nettonollaskenaario myös edellyttää, että perinteinen bioenergian käyttö häviää jo tällä vuosikymmenellä maailmasta kokonaan muuttuen pitkälti moderniksi bioenergiaksi. Voimme tykönämme pohtia, ovatko kaikki afrikkalaisen tai aasialaisen puuhiilen käyttäjät tai suomalaiset puusaunan, takan tai hellan lämmittäjät sinut tämän oletuksen kanssa. Energiantuotannossamme käytetystä raakapuusta lähes puolet palaa kotitalouksissa halkoina ja klapeina – enkä ole havainnut, että siitä juuri keskusteltaisiin. Kuvaavaa on, että maiden tämänhetkisissä politiikkatoimissa perinteisen bioenergian käyttö pienenee n. 21 % ja on vuonna 2030 vielä yhtä suuri kuin tuulivoima.  

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) kommentoi 18.11. Ylellä Suomen varautumista turvallisuusasioissa. Häkkäsen mukaan ”meidän tulee nähdä maailma sellaisena kuin se on, ei sellaisena, kuin haluaisimme sen olevan”. Samaa periaatetta voitaisiin vaihteeksi soveltaa myös ilmastopolitiikkaan. 

Todelliset olosuhteet huomioitava

Juuri nyt diktatuurien kärjistämä geopolitiikka näyttää johtavan blokkiutumiseen, kansainvälisen kaupan rajoittumiseen ja kiihtyvän varustelun myötä nouseviin puolustusmenoihin. Tämä taas luo heikompaa maailmantalouden kasvua ja vaatimattomampia ilmastotoimia. Viime vuosien voimakas inflaatio ja kohonneet korot – unelmaskenaarioiden vastaisesti – pysäyttivät tilapäisesti monet pääomaintensiiviset energiainvestoinnit. Ilmastopolitiikan kehitysmahdollisuuksia, ja samalla myös bioenergian kehitysnäkymiä, tulisi tarkastella näissä olosuhteissa. 

Mitä tämä sitten voisi tarkoittaa käytännössä? Jos tunnustaisimme, että tulevaisuuttamme hahmotetaan nyt liian epäuskottavilla skenaarioilla, voisi tilannearviomme lopputulos olla hiukan erilainen. Ehkä päätyisimme toteamaan, että päästöjen vähentäminen ei tule tulevaisuudessa riittämään kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ehkä päättelisimme, että maailma tarvitsee teknisiä hiilinieluja vielä enemmän kuin ajattelimme. Ja ehkä katsoisimme toisiamme ja toteaisimme, että meillä Suomessa voisi olla siihen annettavaa. 

 Harri Laurikka