Monimuotoisuuden löytää vain maastosta 

Monimuotoisuus on noussut ilmastonmuutoksen rinnalle puheenaiheeksi ja politiikan kohteeksi. Tämä huipentui Kunming-Montrealin sopimukseen viime vuonna, kun vihdoin päästiin maailmanlaajuiseen sopimukseen monimuotoisuuden heikentymisen hidastamiseksi, pysäyttämiseksi ja luontopositiiviuuden tielle pääsemiseksi. Sopimusta on verrattu Pariisin sopimukseen, joka saatiin aikaan 2015.

CO2 ja sen ekvivalentit

Ilmastonmuutoksen tilan mittaaminen ei ole kovin vaikeaa, vaikkei helppokaan. Lämpötilamittauksia löytyy, hiilidioksidipitoisuutta on seurattu pitkään ja tietysti myös muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksia on seurattu pitkään. Keskeinen yksikkö on hiilidioksidi tai hiilidioksidiekvivalentti, jonka avulla saadaan päästöt, hiilensidonta ja toimenpiteet samalle viivalle.

Kärpäsen ja elefantin vertailtavuus

Monimuotoisuus on haasteellisempi mitattava. Vaikeus alkaa vertailuajankohdan valinnasta. Mitä enemmän taaksepäin mennään ajassa, sitä luonnonmukaisempi tilanne oli, sillä ihmisten määrä ja toiminta ovat avainasemassa alkaen ruuan hankinnasta. Vaikkapa metsien monimuotoisuuden tila viime vuosisadan alussa ei ole kovin hyvin tiedossa.

Huonosti menee – evvk

Kolmasosa planeetan pintamaasta on heikentynyt, yli 85 prosenttia kosteikoista on menetetty ja kolmasosa maailman metsistä on tuhottu. Selkärankaiset lajit ovat radikaalisesti vähentyneet ja puolet koralliriutoista ovat tuhoutuneet. Näillä luvuilla on helppoa vaipua epätoivoon ja saada ihmisiä marssimaan kadulle. Ei taida kuitenkaan riittävän moni tavallinen pullianen reagoida pahemmin, vaan jatkavat entiseen malliin elämäänsä. Tai ehkä hieman huolestuneena. Ainakin jonkin aikaa.

Päättäjät hereillä

Huoli näkyy yrityksissä vastuullisuusraporteissa ja rahoittajatkin seuraavat kehitystä. EU:ssa Brysselissä ollaan syystäkin huolestuneita. Ekosysteemejä on suuri määrä, erilaisia maaekosysteemejä ja vesiekosysteemejä eri vyöhykkeissä. Mahtaako virkamiehet Brysselissä osata ottaa huomioon pulliaisen näkemystä eli taloutta ja sosiaalista puolta. Maakohtaiset erityispiirteet maan käytössä ovat erilaisia. Onko valta sokea näkemään maiden erilaisuutta niin, että myös realismi on mukana. Monimuotoisuuden asiaa on lähestytty Monimuotoisuusstrategian, Metsäkatoasetuksen, Ennallistamisasetuksen, Uusiutuvan energian direktiivin, Rahoitusalaa koskevan taksonomian ja monen muun dokumentin kautta.

Hyvä me!

Monimuotoisuuden mittaaminen Suomessa on monien mielestä perustellusti maailman parhaiden tasolla. Punaisia kirjoja on tehty Suomessa vuodesta 1986 alkaen ja ne ovat olleet monen tutkijan, virkamiehen ja alan harrastajan suuri ponnistus.

Suomessa monimuotoisuuskysymykseen on metsäalalla herätty 1990-luvun alussa. Ensimmäiset nykyistä monimuotoisuusajattelua sisältävät metsänhoitosuositukset tulivat yli 30 vuotta sitten, jolloin myös metsälainsäädäntöön ja luonnonsuojelulainsäädäntöön otettiin käyttöön uudet lainsäädäntöön perustuvat erityisen arvokkaat luontokohteet 1996. Lainsäädännön perusteella tehtiin inventointi perusteellisen kartta- ja ilmakuvamateriaalin perusteella ja sen jälkeen maastotyötä, jotta kohteet löytyisivät. Metsäsertifioinnit tulivat kuvaan mukaan 1990-luvun lopulla. Metsälainsääsäädäntöön perustuvat kohteet kartoitettiin laajamittaisessa monivuotisessa projektissa, missä metsäkeskuksen toimihenkilöt maastokäynneillä varmistivat kohteen lainmukaisuutta. Kaikkia kohteita ei tietenkään löydetty, mutta lopputulos oli varsin hyvä. Tämä loi hyvän lakipohjaisen perustan monimuotoisuuden tilan parantamiseksi toimialalla, jolla tehdään 100 000 puukauppaa vuosittain. Maanomistajia ja puunostajia pidettiin tietoisina kenttätöistä.

Tekemisellä on merkitystä

Tuorein uhanalaisuusarvio kertoo, että metsissä on tapahtunut edistystäkin. Syitä on useita. Useimmissa metsien lajiryhmissä tilanne on parantunut, mutta parissa menty väärään suuntaa. Linnuissa kymmenen lajin kohdalla kehitys on ollut huono ja parantunut neljän lajin kohdalla. Haastavimpia ovat jäkälät, joiden uhanalaisuus on huonontunut 51 lajin kohdalla ja parantunut vain kahden kohdalla.

Verrattuna muihin elinympäristöihin kehitys Suomessa on ollut lähes vähiten huono, jos se nyt lohduttaa. Faktaa on myös se, että lähes puolet uhanalaisista lajeista löytyy lehdoista ja paahderinteistä, joiden pinta-ala on melko pieni ja joiden monimuotoisuuden ylläpito huomattavalta osin vaatii ihmisen osaavaa kädenjälkeä.

Metsä on muuta kuin pikseleitä

Vajaassa kolmessa kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon kaukokartoitusmenetelmissä ja niihin luotetaan kustannustehokkuuden nimissä. Kuvia tuotetaan, mutta tulkinnan epävarmuus on huomattava metsätalouden hoitotoimenpiteiden kannalta, mutta ennen kaikkea monimuotoisuutta ajatellen. Eri lehtipuulajeja ei pysty tunnistamaan eikä tietenkään ikää voida määritellä. Lehtolaikkuja eikä paahderinteitä tunnisteta luotettavasti pelkästään yläilmoista katsomalla. Kuolleen puun määrä on tärkeää, mutta vaikeasti kartoitettavissa.

Monta tapaa pilata hyvää asiaa

Problematiikan osoitti hyvin muutama vuosi sitten tehty työ, jonka perusteella metsäsertifiointiin liittyen määriteltiin korkea-arvoisten luonnonsuojelualueiden alueita kertomatta metsänomistajille. Kun asia ilmeni puukaupan yhteydessä, oli soppa valmis ja kartoitustyön heikkoudet ilmeiset. Viime kädessä kärsii monimuotoisuustyö ja soppaan sekaantuneiden maine. Kun monimuotoisuus taas saa uutta vauhtia lainsäädännön kautta, ei ole varaa samanlaisiin suurpiirteisyyksiin. Suurpiirteinen monimuotoisuustyö yläilmoista ei ole kustannustehokasta, vaan aiheuttaa enemmän vahinkoa hyvälle asialle. Tietojen paikkansapitävyys ja rajallisten varojen suuntaaminen hyvään maastotyöhön on kaiken perusta. Seuranta osoittaa, että pitkäaikainen perusteellinen metsänomistukseen ankkuroitu systemaattinen viranomaisten sekä vapaaehtoinen työ on kantanut hedelmää. Jatkakaamme sillä uralla. Puuenergia-alalla voidaan myös kantaa oma kortemme kekoon vaikkapa jättämällä metsään yhä enemmän pystyyn kuollutta puuta ja järeitä haapoja tai muita lehtipuita sekä korvaamalla niitä nuorten harvennusmetsien puilla.

Tage Fredriksson