Hallitusohjelman toimeenpano ratkaisee

Uuden hallituksen työ on lähtenyt jännitteisesti ja mediakuohussa liikkeelle, mikä on herättänyt epäilyjä sen pitkäikäisyydestä. Bioenergiasektorin näkökulmasta uudella hallituksella on energia- ja ilmastopolitiikassa pääosin hyvä ohjelma (ks. tiedotteemme 19.6.), jonka soisi monessa suhteessa etenevän. Tiivistettynä: ohjelma tunnistaa erinomaisesti kiinteän bioenergian roolin osana energiajärjestelmää sekä myös turpeen merkityksen huoltovarmuuden kannalta. Liikenteen uusiutuvien polttoaineiden eli nestemäisten biopolttoaineiden, biokaasun ja sähköpolttoaineiden mahdollisuuksien osalta hallitusohjelma ei onnistu yhtä hyvin. 

Hallitusohjelma on erittäin laaja ja siinä on osin erisuuntaisiakin linjauksia, mikä johtanee tilanteeseen, jossa hallitus joutuu priorisoimaan mitä asioita todella painotetaan ja edistetään. Lähivuosina tulemme todennäköisesti jälleen näkemään myös yllättäviä käänteitä, jotka muuttavat tilannetta, vaativat hallituksen reagointia ja syövät aikaa alkuperäisen pitkän hallitusohjelman toteuttamiselta. Toimeenpano siis ratkaisee. 

Hallitusohjelma pyrkii jäntevöittämään Suomen EU-vaikuttamista, mikä on erittäin hyvä asia. Euroopassa aletaan valmistella uuden komission työohjelmaa, josta on ympäristöpolitiikan osalta käytetty myös termiä European Green Deal 2.0. Työohjelma tulee varmasti käsittelemään ensi keväänä julkaistavan EU:n 2040-politiikan jatkotyöstöä ja toimeenpanoa, millä on keskeinen merkitys myös Suomessa tehtäviin käytännön toimiin 2030-luvulla – ja jo sitä ennen. 

Sitoumuksista pidetään kiinni 

Yleinen hallitusohjelman lähtökohta on se, että tehdyistä sitoumuksista ja esimerkiksi ilmastolaista pidetään kiinni, mutta samalla hallitus ei 2023-2027 omilla päätöksillään tai politiikkatoimillaan nosta kansalaisten arjen kustannuksia tai heikennä elinkeinoelämän kilpailukykyä. Hallitusohjelmassa päätellään, että tämä johtaa tilanteeseen, jossa Suomelle syntyy – ja erityisesti maankäyttösektorilla – ”päästövelkaa”.  Päästövelan lyhentämiseen hahmotellaan vuoden 2024 loppuun mennessä erillinen ohjelma. 

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään osana kestävää talouspolitiikkaa. Linjauksissa nostetaan useampaan otteeseen, että toimet toteutetaan vapaaehtoisuuteen perustuen. Kokonaispinta-alaan perustuvat suojelutavoitteet eivät ole tarkoituksenmukaisia, vaan luonnonsuojelu on kohdennettava suojeluarvoltaan parhaimpiin kohteisiin. Hallitus valmistelee poikkihallinnollisesti kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja sen toimintaohjelman. Strategia oli jo edellisen hallituksen toimesta lausunnolla alkuvuodesta ja herätti runsaasti mielenkiintoa (127 lausuntoa). Jää nähtäväksi, kuinka paljon alkuvuoden luonnosta muokataan uudessa ohjauksessa. 

Huoltovarmuus hyvin huomioitu 

Hallitusohjelma huomioi hyvin huoltovarmuuden merkityksen. Kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Polttoturpeen saatavuus siirtymäkauden ajan turvataan HVK:n 17.5.2023 päivätyssä muistiossa arvioidun tarpeen mukaisesti. Velvoitevarastoitavien polttoaineiden, mukaan lukien turpeen, varastomääriä kehitetään tarpeiden mukaisesti. 

Jakeluvelvoitteista peruutetaan 

Vaikka hallitus aikoo edistää biokaasun ja sähköpolttoaineiden tuotannon kehittämistä ja käynnistämistä sekä biokaasun monipuolista käyttöä, hallitusohjelma peruuttaa edellisten eduskuntien selkeällä enemmistöllä linjaamista liikenteen polttoaineiden jakeluvelvoitteista, luo velvoitelakiin epävarmuutta lisäävän ja tuotannon ja käytön kannustimia entisestään vähentävän uuden joustomekanismin ja porrastaa tulevien vuosien seuraamusmaksuja. Näin uusiutuvien polttoaineiden potentiaalia korvata fossiilista öljyä ja vähentää hyvin varmalla tavalla taakanjakosektorin päästöjä ei täysin hyödynnetä.  

Tavoite teknisille nieluille jo tälle vuosikymmenelle 

Teknisten nielujen ja hiilidioksidin hyötykäytön osalta ohjelmassa on todella merkittävät kirjaukset ja voidaankin sanoa, että niiden osalta on otettu uusi strateginen avaus Suomen ilmastopolitiikassa. CCUS-ratkaisujen kiihtyvä kehitys teollisuudessa ja energiatuotannossa nostetaan ohjelmassa yhdeksi hallituksen ilmastopolitiikan painopisteeksi. Hallitus on tunnistanut, että Suomella on metsäteollisuuden ja bioenergian käytön takia luontainen puuperäisen hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen kilpailuetu. Hallitus asettaa tavoitteen teknisten nielujen käytölle merkittävässä määrin jo 2020-luvun kuluessa. Osana päästövelan lyhentämisohjelmaa hallitus selvittää ja ottaa käyttöön ohjauskeinot, joilla varmistetaan suurten teollisten lähteiden ilmakehään päätyvien hiilidioksidipäästöjen loppuminen 2035 mennessä. 

Muutoksia rahoituksiin 

Biokaasun rooli korostuu ratkaisuiden tuottajana maataloudessa mm. lannan hyötykäytön kautta. Myös puun pienkäyttöä edistetään: hallitus luo edellytyksiä maatilatasoisen biokaasun tuotannon ja puupolttoaineilla tuotetun lämmön kasvulle. Toisaalta maaseudun kehittämisen määrärahan kansallista osuutta pienennetään 137 miljoonaa euroa eli yritystuet esimerkiksi uusiutuvan energian investointeihin vähenevät.  

TKI-rahoitusta halutaan pysyvästi kasvattaa yhteensä 4 %:iin, valtion osuuden noustessa 1,2 %:iin. Tämä luonee painetta harkita suorien energiatukien tasoa. Investointinyrkin perustaminen ja ulkomaisten toimijoiden hankkeiden kotiutuspyrkimys keskittänevät koordinaatiota ja entistä useammin suosinevat isoja hankkeita. Yleisen energiatuen myöntötaso puolitetaan 2024 lähtien. Korvamerkittyä puhtaan energian kärkihankerahaa tulee kuitenkin 160 miljoonaa euroa hallituskaudelle. Huomionarvoista on myös, että valtion kotimaista pääomasijoitus- ja yritysrahoitustoimintaa tehostetaan keskittämällä Ilmastorahasto Oy ja muita valtion rahoitusyhtiöitä osaksi Suomen Teollisuussijoitus Oy:ta. 

Harri Laurikka