Hiilenpoiston teknologioiden juoksupolkua rakennetaan

Mitä vastaisit, jos sinun pitäisi heittää arvaus tai puntaroitu arvio mikä uusi toimiala tulee lyömään läpi isosti vielä tämän vuosikymmenen aikana?  

Moni varmaan mainitsee akut tai sähköautot. Yhtä moni tekoälyn tai kasviproteiinit.  

Minä väitän, että hiilidioksidin poisto ilmakehästä tulee olemaan sellainen. Arvioni perustuu kahteen vastaansanomattomaan seikkaan: se on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillinnän riittävän nopeaan kehitykseen ja näihin teknologioihin sekä infrastruktuuriin panostetaan juuri nyt miljardeja. 

Tarkoitan hiilidioksidin poistolla tässä kirjoituksessa ensisijaisesti teknologisesti toteutettua hiilidioksidin poistoa ilmakehästä. Sen tarkoituksena on ensinnä hidastaa ilmastonmuutoksen etenemisvauhtia ja vuosisadan lopulla saada aikaan niin paljon vähenemää, että maan keskilämpötila alkaa kääntyä takaisin viileämmäksi. Tärkeä on huomata, että fossiilisen energian kanssa toteutettu hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ei ole määritelmällisesti poisto, mutta voi vähentää päästöjä. 

Teknologioissa valinnanvaraa 

Teknologisia ratkaisuja on useita, joista biomassaan liittyviä on monia, päällimmäisinä bioenergian tuotannon yhteydessä CO2-talteenotto ja varastointi (BECCS/bio-CCS) sekä biohiili, jonka valmistusta ja aikaansaamaa hiilensidontaa kutsutaan termillä PyCCS. Kohtuullisen kokonaiskuvan tilanteesta Euroopassa saa Euroopan Parlamentin tuottamasta taustapaperista. Uusia varsin innovatiivisiakin teknologioita kehitetään, kuten käy ilmi tästä hiilenpoistojen tietopuutteita arvioivasta tietokannasta. 

Kiinnostus alaan näkyvissä 

Hiilenpoistoissa näyttää tapahtuvan juuri nyt hyvin paljon kaikenlaista. Lukee sitten apurahapäätöksiä tai julkaistuja tutkimuksia, niin kiinnostus hiilenpoistoihin on kuplinut viime vuosina jo vahvasti pinnan alla. Ei siis olekaan ihme, että monen vaikeasti päästöjä vähentävän teollisuudenalan tuotekehitysprojektit ovat edenneet demo- ja pilottilaitoksiin niin sementti-, kalkki-, teräs- kuin kemianteollisuudessakin. Näiden lisäksi bioenergian tuottajat niin biokaasun kuin kiinteän bioenergian tuotannon yhteydessä ovat selvittämässä projektien toteutuskelpoisuutta pitkin Eurooppaa. 

Suomessa kehitetty CO2 käyttöä raaka-aineena 

Suomella on omat erityispiirteensä. Meillä on viime vuodet kehitetty ansiokkaasti hiilidioksidin hyödyntämistä uudestaan, raaka-aineena, kuten BECCU-hankkeessa. CO2:sta voidaan vedyn kanssa valmistaa kemikaaleja, synteettisiä liikenteen polttoaineita ja muita tuotteita. Yksi tähän suuntaan ohjannut tekijä on, että kallioperässämme ei ole hiilidioksidin varastointiin sopivia rakenteita, eikä lähivesillä ole ollut öljyteollisuuden tuotannosta jääneitä tyhjiä muodostumia. Toinen tutkimussuunta Suomessa on hiilidioksidin sitominen kivimateriaaliin. Suomessa riittää kaivosteollisuuden myötä sivukiviainesta miljoonia tonneja. CO2-talteenotto tarjoaa tuplavoiton mahdollisuuden: kiviaines muuttuu jätteestä tuotteeksi ja CO2:ta saadaan pois ilmasta pysyvään muotoon. 

Puute hiilidioksidin kotimaisista pysyvistä varastoista ei ole välttämättä iso ongelma, sillä näin on monella muullakin maalla. Kuitenkin CO2-infrastruktuuria kehitetään vauhdilla. EU:n PCI-listojen kautta näkee jo kuusi ensimmäistä CO2-varasto- ja kuljetushanketta. Euroopan politiikassa iso muutos on, että saksalaiset ovat tosissaan jo tekemässä putkiyhteyttä Norjaan. 

Itämeren perällä asuville suomalaisille lupaavaa on myös tieto, että Itämerellä on potentiaalisia geologisia varastoja Baltian, Gotlannin ja Puolan edustoilla. Näiden kehittämisestä on jo joitain hankkeita liikkeellä, joten 2020-luvun lopulla tai 2030-luvun alussa nekin voisivat olla saatavilla. Ja toisaalta jo tälläkin hetkellä tanskalaiset ja norjalaiset ovat osoittaneet kiinnostusta  hakea lähivuosina hiilidioksidia ruotsalais- ja suomalaissatamista vietäväksi Pohjanmeren varastoihin. 

Tutkimuksista ja selvityksistä merkittäväksi toiminnaksi? 

Joku voi sanoa, että ”onhan näistä CCS-jutuista puhuttu viimeksi 2010 paikkeilla, eikä mitään konkreettista ole tapahtunut”. Tämäkin on totta. Samalla tilanne on kuitenkin radikaalisti muuttunut sekä kysynnän että teknologisten ratkaisujen näkökulmasta. Myös painopiste on muuttunut 2010-luvun fossiilisesta CCStä laajaan valikoimaan hiilenpoistoratkaisuja. Nyt tarjolla on myös skaalautuvampia talteenottotekniikoita sekä useita varastohankkeita kehitteillä. Mikä tärkeintä, kriittinen määrä kiinnostusta hiilenpoistolle on mahdollistamassa infran ja varastojen kustannusten laskua CO2-tonnia kohden sellaiselle tasolle, mikä on mahdollista melkein jo nykyisen tasoisella päästetyn hiilen markkinahinnalla. Markkinoiden synnyttämiseen tarvitaan toki vielä tukea, jotta toiminta saadaan skaalautumaan, mutta hiilenpoistojen hintataso on jo nyt moninkertaisesti joitakin päästövähennystoimia edullisempaa.  

Lähes vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen ja pienten piirien keskusteluista hiilenpoistot ovat nyt nousemassa uudestaan politiikan keskusteluun. Tässä on joitain esimerkkejä tästä kehityksestä: 

• Euroopan komissio on esittelemässä tänään 30.11. esityksen hiilenpoistojen mittaamisesta ja sertifioimisesta. Tämän esityksen myötä erilaisten hiilenpoistojen muodostamat hiilikreditit yhteismitallistetaan ja tämä avaa mahdollisuuden läpinäkyvälle ja uskottavalla kaupankäynnille poistoilla. 
• Komission kätilöimä CCUS Forum järjestettiin ensimmäistä kertaa fyysisesti ja se keräsi yhteensä lähes 1300 osallistujaa. Forum on valmistellut syksyn aikana EU:n CCUS-toimialan visiopaperia ja teollisen allianssin perustamista on kaavailtu. Komissaari Simson kertoi tilaisuuden aikana, että komissio on valmistelemassa vuonna 2023 annettavaa tiedonantoa CCUS-sektorin strategisesta visiosta. 
• YK:n ilmastokokouksessa Egyptissä, COP27, järjestettiin yli 70 erilaista hiilenpoistoihin ja niiden hallinnointiin liittyvää tilaisuutta yritysten, järjestöjen ja julkisten tahojen yhteistyönä. Egyptissä keskustelu Pariisin sopimuksen artikla 6:n toimeenpanosta eteni maltillisesti, mutta se tarjoaa selvän areenan keskustelulle poistojen integriteetistä tulevina kuukausina. On esitetty arvioita, että tämä pohjustaisi hiilenpoistojen murtautumista vahvaksi aiheeksi seuraavassa kokouksessa vuoden päästä.  
• Ensimmäiset Euroopan maat ovat toteuttamassa koko ketjua hiilidioksidin talteenotossa, kuljettamisessa ja varastoinnissa alkaen 2024, jolloin ensimmäiset norjalaiset laitokset aloittavat toiminnan. Ruotsissa puolestaan on käynnistymässä käänteinen huutokauppa biogeenisen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia edistämään. Tanska on kehittänyt omaa CO2-varastointikapasiteettia ja tehnyt sopimuksen Belgian kanssa CO2-siirtojen pelisäännöistä. Molemmissa maissa on kansallisia kannustimia CCUS-toiminnan kehittämiseksi, sekä tuotteiden että pysyvän varastoinnin osalta. Lisäksi Hollanti, Iso-Britannia ja Puola ovat ensimmäisten joukossa valmistamassa pelikenttää lainsäädännön ja muiden edellytysten valmistelulla. 

Kaikkia toimia tarvitaan – siis valmistaudu 

Hiilenpoistoille on kovaa vauhtia syntymässä markkina ja kysyntä niille on jo olemassa. Kysymys kuuluukin: mitä sinun yrityksesi voi saada aikaan hiilenpoistoissa ja  ilmastonmuutoksen hidastamiseksi? Arvioiden mukaan hiilenpoistojen taso tulisi olla Euroopassa luokassa 500 Mtn vuodessa 2040 paikkeilla, jotta Euroopan on mahdollista päästä hiilineutraaliksi. Tämäkään ei riitä, jos katsotaan ilmasto-oikeudenmukaisuutta jolloin vanhalla mantereella tulisi pyrkiä nettonegatiiviseksi vuosisadan loppupuoliskolla. Suomella voisi meidän syvän ja laajan teknologiaosaamisen sekä energiaresurssien kannalta olla mahdollista saada tästä aikaan merkittävästi väestöpohjaa suurempi osuus, vähintään 10 % eri teknologioiden yhteistuloksena. 

On nähtävissä, että EU kehittää hiilenpoistojen edistämiseen järjestelmiä tulevien vuosien aikana ja myös myöntää merkittävän määrän tutkimus-, kehitys ja investointirahoitusta. Samaan aikaan osa maista kehittää jo kansallisia toimintalinjoja. Ensimmäisinä kulkevien maiden esimerkit ohjaavat EU:n tulevaa politiikkajärjestelmää. Siksi Suomessa tarvitaan pikimmiten kansallista keskustelua CCUS-sektorin ja laajemmin hiilenpoistojen strategiasta ja Suomen roolista.  

Nyt on myös oikea aika valmistautua yrityksissä ymmärtämään mistä on kyse, kun mennään päästövähennysten tuolle puolelle. Tähän teemaan liittyy niin hiilenpoistot, CCUS-teknologioiden kaupallistaminen, kompensaatiomarkkinat kuin kiertotalous ja nettonegatiiviset tuotteet. Myös biomassan kestävyyttä ja korjuuta koskevan sääntelyn kehitys liittyy tähän. 

Tule mukaan ratkaisemaan hiilidioksidiongelma!  

Hannes Tuohiniitty