Panostaminen biomassan resurssitehokkuuteen voi vähentää hävikkiä polttoaineketjussa, tehostaa energiatasetta ja siten vähentää painetta puubiomassaa kohtaa. Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Hannes Tuohiniityn YAMK-opinnäytetyön mukaan mittaristolla voitaisiin saavuttaa resurssitehokkuuteen tavoitteellisia toimintamalleja.
Kesällä valmistuneessa Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Hannes Tuohiniityn YAMK-opinnäytetyössä tutkittiin suomalaisen metsäperäisen biomassan energiakäytön resurssitehokkuutta energiantuottajille suunnatussa delfoi-menetelmällä toteutetussa kyselyssä. Sen avulla pyrittiin löytämään käyttökelpoisia mittareita biomassan energiakäytön resurssitehokkuudelle.
– Resurssitehokkuus bioenergian käytössä voi tarjota etuja energiakriisissä ja hiilinielujen kasvattamisessa. Venäläisen fossiilisen energian ja puubiomassan korvaamisessa suunnitelmallinen panostaminen resurssitehokkuuteen voi vähentää hävikkiä polttoaineketjussa, tehostaa energiatasetta ja siten vähentää painetta puubiomassaa kohtaan, Tuohiniitty toteaa.
Resurssitehokkuutta kannolta piipun päähän
Energiatuottajille resurssitehokkuus näyttäytyy kiteytetysti ’kannolta piipun päähän’ -ketjun energiatehokkuutena. Metsäpolttoaineiden hankinta läheltä ja logistisesti tehokas polttoaineketju sekä energiatehokas polttoprosessi arvioitiin resurssitehokkuuden kannalta keskeisinä toimintamalleina. Tuottajat korostivat myös puutuhkan hyötykäyttöä metsälannoitteena. Mittareista energiayhtiöt pitivät parhaimpina polttolaitoksen hyötysuhdetta, puupolttoaineen hankintaketjussa kuluneen energian ja polttoaineen lämpöarvon suhdetta sekä puupolttoaineen hankintaketjun laskennallisia ilmastopäästöjä.
Mittareilla tavoitteellisuutta
Tuohiniityn mukaan erilaisia mittareita kannattaisi kokeilla koko maan hallinnollisen seurannan sekä yksittäisten energiayhtiöiden käytössä, jotta resurssitehokkuudesta voi muodostua tavoitteellisia toimintamalleja. Kiinnostava uusi näkökulma resurssitehokkuuteen syntyy hiilidioksidin talteenoton ja jatkokäytön tai varastoinnin (BECCUS) sekä biohiilen tuotannon yhdistämisessä energiantuotantoon. Silloin bioperäistä hiiltä voidaan käyttää useampaan kertaan ja varastoida se pysyvästi pois ilmakehästä.
Ministeriöt ja ympäristöjärjestöt yhtä mieltä resurssitehokkuuden tarpeesta
Delfoi-tutkimuksen lisäksi haastateltiin ministeriöiden virkahenkilöitä ja ympäristöjärjestöjen edustajia. Ministeriöissä ja ympäristöjärjestöissä jaetaan tarve ohjata biomassan käyttöä ottamaan huomioon resurssitehokkuus. Erimielisyyttä ilmeni siinä, tulisiko ohjauksen olla informaatio-ohjausta vai säädösperusteista. Näkemykset erosivat myös ohjauksesta: tulisiko sitä tehdä yleisellä tasolla vai riippuen biomassan loppukäyttökohteesta.
Bioenergia ry toimi opinnäytetyön tilaajana.
HAMK:n YAMK-tutkintoon tehty opinnäytetyö on luettavissa: Metsäperäisen biomassan resurssitehokkuus energiantuotannossa Suomessa – uhka vai mahdollisuus?
Lisätietoja: Hannes Tuohiniitty, toimialapäällikkö, 050 4095779, hannes.tuohiniitty(a)bioenergia.fi