Kolme huomiota ilmastopolitiikasta

Hallituksen hyväksyttyä 8.7. maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman Suomen kaikki sektorit kattava ilmastopaketti on nyt saatu eduskunnan käsittelyyn. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) hallitus hyväksyi 2.6. ja sateenvarjona toimivan ilmasto- ja energiastrategian 30.6. Hallitus ja valmisteleva hallinto ovat ilmastopolitiikan osalta kesälomansa ansainneet. 

On hyvä pysähtyä hetkeksi arvioimaan missä nyt olemme – ei vähiten siksi, että kaikkia näitä suunnitelmia on jouduttu laatimaan poikkeuksellisen vaikeissa ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Syitä on monia: rinnakkaisen massiivisen EU:n 55-valmiuspaketin neuvottelut, äkisti kohonneet energian hinnat, Venäjän hyökkäyssota ja muutokset erityisesti energian tuonnissa, koronarajoitukset ja nopeasti muuttuva taloustilanne. 

Kokonaiskuvan hahmottaminen tapahtumien, lainsäädännön ja valmistelun vyöryn alla ei totisesti ole helppoa. Rakentavan keskustelun edistämiseksi kolme alustavaa huomiota tilanteesta: 

1. EU-lainsäädännön toimeenpano tulee aiheuttamaan muutoksia

Kesäkuun lopussa EU-neuvotteluissa käytännössä varmistui, että koko 55-valmiuspaketin keskeinen arkkitehtuuri toteutuu. Kotimaan toimeenpanon kannalta hyvin olennaisia EU-lainsäädäntöjä ovat esimerkiksi uusi tieliikenteen ja rakennusten erillislämmityksen päästökauppa, energiatehokkuusdirektiivi (jota Suomi neuvostossa vastusti) ja uusiutuvan energian direktiivi (RED3). Esimerkiksi uuteen päästökauppaan on KAISUssa varauduttu laskemalla sen varaan yli 10 % tavoiteltavista päästövähennyksistä. Uuden päästökaupan hintataso on kuitenkin täysi kysymysmerkki ja sen toimeenpanossa saatetaan tarvita kotimaan nykyisiin ohjauskeinoihin muutoksia.  

55-valmiuspaketin rinnalla EU:lla on myös muuta lainsäädäntöä, jolla voi olla Suomessa merkittäviä vaikutuksia ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Tällaisia ovat mm. EU:n biodiversiteettistrategiaan liittyvät aloitteet, kuten kesäkuussa julkistettu esitys ennallistamistavoitteista. Sen käsittely on vasta alussa. 

2. Toimet eivät todennäköisesti riitä

Näyttää todennäköiseltä, että etenkään taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla suunnitellut toimet eivät tule vielä riittämään.  

Noin 8 % taakanjakosektorin päästövähennyksistä on laskettu jo viime vuoden puolella sen varaan, että maankäyttösektori on ylijäämäinen (ns. LULUCF-jousto). Sen jälkeen kuitenkin puuvirrat ovat nyrjähtäneet sodan seurauksena uuteen asentoon ja lisäksi maankäyttösektorin tilanne on uuden tiedon myötä paljastunut aiempaa vaikeammaksi. Vuonna 2021 Suomen maankäyttösektori oli odotusten vastaisesti päästölähde, vaikka Suomi on sitoutunut EU:n suuntaan pitämään sektorin merkittävänä hiilinieluna. Samalla Suomi on tuonut Venäjältä merkittävästi puuta, vielä viime vuonna 9,3 milj. kuutiota (kun hakkuut Suomessa 76,3 milj.). Venäläisen puun korvaamiseksi kotimaan hankintaa jouduttaneen nyt lisäämään. Alkuvuoden tietojen (1-5/2022) perusteella aines- ja energiapuun korjuumäärät ovat olleet tänä vuonna n. 5 % pienemmät kuin 2021, mutta selvästi suuremmat kuin 2020. Täysipainoisesti tuontikielto Venäjältä alkaa kuitenkin näkyä vasta 2022 toisella puoliskolla. 

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman viimeistelyn yhteydessä hallitus keskusteli tilanteesta ja sopi, että mm. rakentamista ja pellonraivausta koskeva maankäytön muutosmaksun lainsäädännön valmistelutyö käynnistyy syyskuussa 2022. Työryhmä toteuttaa riittävän valmistelun niin, että esitys rakentamisen ja pellonraivauksen sisältävästä maankäytönmuutosmaksusta on mahdollista antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2023. 

Hyvää kehitystä kesäkuussa oli kuitenkin se, että jäsenmaat päätyivät LULUCF-asetuksen osalta ratkaisuun, jossa sitovaksi jäsenmaiden 2030 nielutavoitteeksi sovittiin tietty lisäys suhteessa vuosien 2016-2018 tasoon. Suomen kohdalla luku olisi 2,9 miljoonaa CO2-tonnia. Vuosien 2026-2030 tavoitetaso määritellään vuonna 2025 toimitettavan päästöinventaarion mukaan, jolloin tekniset korjaukset inventaarioon voidaan huomioida. Tämä ratkaisu olisi hyvä saada läpi myös kolmikantaneuvotteluissa. 

Energiatehokkuusdirektiivi sopii huonosti yhteen Suomen toistaiseksi suunnitteleman hiilineutraaliuspolun kanssa ja vaatinee muutoksia Suomessa. Edelleen uusiutuvan energian tavoite tullaan EU-tasolla todennäköisesti nostamaan 45 %:iin, mihin nyt hyväksytyissä suunnitelmissa ei ole vielä varauduttu. Aiempi 40 %:n EU-tavoitteen arvioitiin tarkoittavan Suomessa n. 60 %:n uusiutuvan osuutta vuonna 2030 ja siihen nyt linjatuilla toimilla oltaisiin pääsemässä, jos uusiutuvan energian määritelmiä ei muuteta. 

3. Paketti vanhenee nopeasti

Ensi keväänä valitaan uusi eduskunta ja hallitus, jonka ohjelmasta varmuudella löytyy myös ilmastopolitiikka. Nopeasti heikentyvä taloustilanne ja julkinen talous ovat seuraavan hallitusohjelman keskeisiä kysymyksiä.  Vahvoja lisäkandidaatteja listalle ovat energiantuotannon huoltovarmuus, joka on ensi talvena koetuksella, sekä energian hinta. Heijastuksia nähtäneen myös ilmasto- ja energiapolitiikan toimeenpanon painotuksissa, vaikka 55-valmiuspaketti ja kotimaan ilmastolaki betonoivat Suomen 2030 ilmastotavoitteet. Nyt eduskuntaan toimitettu paketti voidaan siten nähdä ns. ”elävänä dokumenttina”, jonka päivitys alkaa heti niin politiikkojen, virkamiesten kuin tutkijoiden toimesta. 

Harri Laurikka