Hiilensidonnan kansainvälinen ja EU-tason kehitys

Paneelissa Tuomo Kalliokoski ympäristöministeriöstä, Esa Vakkilainen LUT-yliopistosta, Lauri Kujanpää VTT:stä ja Tuuli Kaskinen Climate Leadership Coalitionista.

 

Kannustimia hiilensidontaan ja -varastointiin

Europarlamentaarikko Henna Virkkunen valotti ajankohtaista poliittista valmistelutilannetta ja päätösaikatauluja hiilensidontaan ja varastointiin liittyen. Hän korosti komission ja valiokuntien kannanottojen sekä parlamentin poliittisten ryhmien muodostamaa kokonaisuutta ja lopulta jäsenmaiden merkitystä päätöksenteossa mm. LULUCF:stä ja hiilinieluista.

Hiiliviljelyn edellytyksenä yksityinen rahoitus, yleinen kannatus ja läpinäkyvät säännöt

Eurooppa on hyvällä polulla kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Koska päästöistä ei kuitenkaan täysin päästä eroon, tarvitaan EU-komission ilmastopääosaston yksikön päällikön Christian Holzleitnerin mukaan nielujen vahvistamista, toisin sanoen ruoan ja biomassan tuotannon sekä käytön kestävyyttä. Tässä hän näkee BECCS:llä ja hiiliviljelyllä tärkeän roolin. 

Hiiliviljelyllä voidaan tukea Holzleitnerin mielestä hiilensidonnan lisäksi myös paljon muita tavoitteita, kuten elinkeinollisuutta, biodiversiteettiä ja maa- ja metsätalouden ilmastokestävyyttä. Hiiliviljelyn keinoja Holzleitner luetteli lukuisia, joista hän näki erityisesti Suomeen sopivaksi turvemaiden ennallistamisen, vettämisen ja suojelun. Edellytyksenä hiiliviljelyn laajentumiselle on kuitenkin yksityinen rahoitus ja yleinen kannatus sekä läpinäkyvät säännöt korkealaatuisten hiilikrediittien markkinoille. 
 
Teollisen hiilensidonnan, käytön, logistiikan ja varastoinnin mahdollisuuksia pitää myös vahvistaa ajattelemalla aivan uudella tavalla teollisia prosesseja, joihin on käytetty tähän saakka fossiilista hiiltä. Tarvitaan toimivien sisämarkkinoiden luomista CCUS:lle. Esimerkkeinä kestävästä biotaloudesta hän listasi BECCS:n, kuitukasvien viljelyn ja puupohjaiset rakennusmateriaalit. Vuoteen 2028 mennessä pitäisi mm. kaiken sidotun tai käytetyn hiilidioksidin olla raportoitua ja hyväksi luettua ja vuonna 2030 kemikaalien ja muovien hiilen tulisi olla ei-fossiilista. Jotta ympäristöhyödyt ja uudet liiketoimintamahdollisuudet realisoituisivat, tarvitaan suunnittelua ja vankkarakenteista sääntelykehikkoa. 

Carbon Cycles -aloite

Komission Carbon Cycles -aloitteeseen vaikuttaa ajankohtainen tilanne Euroopassa, kun energiasuhde itään on ohentunut ja irtaantuminen kaasustakin on tapahtunut. Työ- ja elinkeinoministeriön Juho Korteniemen mukaan suomalainen yhteiskunta osoittaa kuitenkin tässä resilienssiä: ”Vauhti on ollut kova, mutta voisi sanoa, että Suomi on jo toimeenpannut EU:n REpowerEU-aloitteen osaltaan.” Suomen vahvuus on joka tapauksessa runsaat biomassavarat. Tarvitaan kuitenkin edelleen hiilensidonnan vahvistamista ja fossiilisista irtoamista, siirtymistä nk. vaihtoehtoisiin hiilivetyihin, Korteniemi painottaa. 

TEMissä suhtaudutaan komission tiedonantoon suhteellisen myönteisesti ja halutaan vauhdittaa teknisiä ratkaisuja hiilenpoiston sertifiointiehdotuksessa. ”Tietenkin olisi ollut hyvä, jos aloite olisi tullut samaan aikaan Fit for 55 -paketin kanssa. Hiukan huolettaa, muodostuuko näistä nyt looginen kokonaisuus ja saadaanko kansalliselle sääntelylle hyvä pohja ja poliittinen raami hiilensidonnalle ja sertifioinnille vai jääkö haasteita sovittaa näitä yhteen EU:n tavoitteiden kanssa”, Korteniemi pohtii. Näyttää siltä, että tasoja on monia, joiden kanssa joudutaan elämään. Tässä vaiheessa on myös avoinna, mitä lopulta sisältyy sertifiointialoitteeseen.   

Lotta Heikkonen maa- ja metsätalousministeriöstä korosti, että Suomen ja EU:n kehityksen on oltava synkroniassa, jokaiselle maalle ei voi olla eri kriteereitä. Keskeistä on, miten päästöjä pystytään vähentämään suhteessa hiilensidontaan niin, että ympäristö, talous ja valtion rooli esim. sertifioinnissa pysyvät tasapainossa. Millä kriteereillä lopulta toimitaan? Voiko valtio luoda markkinoita, vaikkei se voi olla osapuoli markkinoilla? Heikkonen kertoo valtion osaltaan pyrkineen vastaamaan haasteeseen mm. Hiilestä kiinni -rahoituksella.  

”Näemme kehityksessä maa- ja metsätalouden kannalta mahdollisuuksia tarjota hiilensidontaan palveluita erityisesti hiiliviljelyyn”, Heikkonen kertoo. Lukella on meneillään HIMA-hanke (hiilimarkkinoiden tuki), joka kartoittaa mahdollisuuksia. Heikkosen mukaan täytyy olla selvillä, kuka maksaa ja mistä markkina tulee sekä nähdä, mikä voisi onnistua Suomessa. Keinojen skaala vaihtelee maittain, esim. etelässä pelto-metsäviljelyllä voi olla paremmat mahdollisuudet kuin Suomessa. ”Jos muodostuu rinnakkaisia markkinoita, niin mikä on näiden potti?” Heikkonen kysyy. 

Poliittiset säätelymekanismit yhteensovitettava markkinamekanismien kanssa

Daniel Reinemann Bioenergy Europesta esitteli poliittisia toimia hiilenpoistoille. Keskustelufoorumina aiheesta kiinnostuneille organisaatioille toimii NEP (Negative Emissions Platform). EU:ssa uusiutuvasta energiasta tulee 57,4 % bioenergiasta, joten sen merkitys on suuri, ja potentiaali BECCS:ille on varteenotettava. Hiilenpoistoihin vaikuttaa tällä hetkellä poliittisesti EU:ssa monet tahot; hiilenpoistojen sertifioinnin mekanismin (CRCM) kehittyminen, maankäyttösektori (LULUCF), päästökauppajärjestelmä (ETS) sekä taakanjakosektori (ESR mm. rakentaminen ja liikenne). Hiilenpoistojen sertifioinnin mekanismin on tarkoitus tulla lainsäädäntöön tämän vuoden lopussa. Komission rooli CRCM:ssä tulee olemaan verifikaatio, pysyvyyden todistaminen, kannustimien luominen, luottamuksen rakentaminen kuluttajille (Incorporate Sustainability), hiilimarkkinoiden pikainen mahdollistaminen sekä joustavuus. 

Maankäyttösektorilla hiilenpoistojen tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä saavuttaa 310 MtCO2e vuosittaiset poistot jäsenmaiden välillä, minkä lisäksi hiiliviljelyllä pyritään saamaan hiilenpoistoja ainakin 50 MtCO2e. Tämän lisäksi komissiolta on tulossa raportti pitkäaikaisesti itseensä hiiltä sitovista biopohjaisista tuotteista, joiden nettopositiivinen hiilensidontapotentiaali tulee perustumaan elinkaarianalyysiin (LCA). Myös päästökauppajärjestelmään liittyen komissio on julkaisemassa 1.1.2025 mennessä raportin negatiivisten päästöjen yhteensovittamisesta päästökauppajärjestelmään. 

Hiilenpoistojen kannustimina tällä hetkellä toimivat mm. innovaatiorahasto (EU Innovation Fund), verokannustimet, velvoitejärjestelmät pysyville hiilenpoistoille, valtion neuvontapalvelut ja kohdennetut apurahat ja lainat hajautetuille sekä pienenmittakaavan hiilenpoistoprojekteille. Reinemann piti tärkeänä poliittisten säätelymekanismien yhteensovittamisen markkinamekanismien kanssa, jotta hiilenpoistojen kustannukset eivät nousisi liian korkeiksi. Tähän vaikuttaa myös se, että panostetaan tehokkaisiin hiilenpoistomenetelmiin ja viestitään hiilenpoistoista läpinäkyvästi. 

Tekniset nielut entistä vahvemmin mukaan

Hiilensidonnan näkymistä sota-ajan Euroopassa keskustelivat Tuuli Kaskinen Climate Leadership Coalitionista, Esa Vakkilainen LUT-yliopistosta, Tuomo Kalliokoski ympäristöministeriöstä ja Lauri Kujanpää VTT:stä.  

Vakkilainen avasi paneelikeskustelun toteamalla, että ennen koronaa tuskin kukaan ajoi hiilensidonnan edistämistä, mutta nyt tilanne on muuttunut. BECCS:iä pitää hänen mielestään edistää entistä vahvemmin: poliittinen ohjaus puuttuu edelleen ja metsäteollisuus pitää saada mukaan markkinoihin. Myös Kalliokoski kannatti ajatusta ja totesi, että hiilensidonta on osa kehitystä. Hänen mukaansa tekniset nielut tulevat luonnonnielujen ohella ja yritykset pitää saada entistä vahvemmin mukaan. Kaskinen oli samaa mieltä yritysten mukaan saamisesta ja muistutti, että markkinat tulee saada toimiviksi, kun hiili saa hinnan. Kujanpää painotti, että hiilensidonnassa on kyse isosta portfoliosta. Innovaatioiden tilanne on hyvä. Kalliokosken mukaan tarvitaan alalle mahdollistavaa sääntelyä. Haasteisiin kuuluu hiilensidonnan tulosten pysyvyys. 

Kujanpää alleviivasi, että fossiilisista energiamuodoista pitää päästä eroon, eikä CCS lisää niiden hyväksyttävyyttä. Fossiilinen energia on varsinainen kipupiste Vakkilaisen mielestä, koska siitä on yhteiskunnallisesti erittäin vaikea päästä eroon. Siirtyminen suoraan uusiutuviin ei onnistu täysin, koska jätteessä on paljon fossiilista energiaa. Kalliokoskikin alleviivasi, että fossiiliset ovat ykkösasia ja ovat mukana vielä vuosikymmeniä, eikä ikkunoita pidä sulkea. Hiilensidonnassa ja päästöjen vähentämisessä pitää olla kustannustehokkuutta. Kaskinen alleviivasi, että rahasta ei ole pulaa, jos investointikohteita löytyy.