Hiilensidontateknologiat eivät ole pelkästään vaihtoehto, vaan välttämättömyys

Glasgow’n COP26 -kokouksessa ei tulla pääsemään 1,5 asteen polulle kovista odotuksista huolimatta. Vaikka maiden pöytäämät päästövähennystavoitteet hilaavat odotettua lämpenemispolkua selvästi aiempaa alemmas, riittävät ne tuoreimpienkin arvioiden mukaan ainoastaan 1,8-2,1 asteen lämpenemispolulle. 1,5 asteen mukainen polku on vielä selvästi liian kaukana, eikä aikaa ole hukattavaksi. Nyt on aika toimia sellaisten teknologioiden edistämisessä, jotka tarjoavat mahdollisuuden saavuttaa ilmasto- ja luontotavoitteet. Useat teknologiat ovat jo käyttövalmiita, tarvitaan vain yhteistä kunnianhimoa, selkeät tavoitteet ja rohkeutta tarttua toimeen. Suomen tulisi asemoitua kehityksen kärkeen.

Historiassa kompurointia edistämisessä

Hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista eri sovellusten yhteydessä on puhuttu jo vuosikymmeniä. Olemme myös nähneet epäonnistuneita yrityksiä teknologian käyttöönoton edistämisessä. EU:n jo ennen 2010-lukua käynnistetyt suunnitelmat fossiilisten CCS-projektien laajamittaiselle käyttöönotolle epäonnistuivat täysin. Vuoteen 2015 mennessä tavoitteena oli saada 12 ison mittakaavan CCS-laitosta: yhtäkään ei tullut. Jos projekteja ei saatu lentoon aiemmin, miksi niin tapahtuisi nyt?

Ilmastopolitiikan iso kuva on selkeä ja kiristynyt

Moni asia on muuttunut viime vuosina, eikä vähiten EU:n Green Deal:in myötä. Ilmastopolitiikan iso kuva on selkiytynyt sekä kiristynyt ja EU:n 2050 hiilineutraaliustavoite on selkeä tienviitta myös teknologioiden edistämiselle. Toisaalta tarpeeksi nopeaa kiristystä ei ole nähtävissä päästövähennystahdissa ja suunnitelluissa ilmastotoimissa. Globaalilla tasolla olemme auttamattomasti jäljessä. Jos kymmenen vuotta sitten vielä epäröitiin hiilidioksidin kaappausteknologioiden todellista tarpeellisuutta, on viimeistään nyt selvää, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen niitä vaatii – erityisesti erilaisia hiilidioksidin poistoteknologioita (CDR). Maailman energiajärjestö (IEA) on tänä vuonna julkaistussa 1,5 asteen skenaariossaan hahmotellut, mitä pitäisi tapahtua 2020-luvulla, jotta 1,5 asteen polku olisi mahdollista saavuttaa. Hiilidioksidia pitäisi pystyä poistamaan ilmakehästä uusilla teknologioilla jo yli 200 Mt vuosittain vuonna 2030. Se vastaa noin nelinkertaisesti Suomen päästöjä. Vuoteen 2050 mennessä teknologioilla ilmakehästä poistetun hiilidioksidin määrän pitäisi olla jo 7 Gt vuositasolla.

Komissio: hiilensidontateknologiat avainasemassa

EU-komissio järjesti lokakuussa 2021 ensi kertaa Carbon Capture Utilisation and Storage (CCUS) Forum -tilaisuuden, jossa käsiteltiin hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä käytön näkymiä ja tuotiin yhteen alan toimijoita niin teollisuudesta, yliopistoista, paikallishallinnosta kuin järjestöistäkin. Tapahtuman avannut energiakomissaari Kadri Simson nosti puheessaan vahvasti esiin hiilensidontateknologioiden käyttöönoton välttämättömyyden, aiempien toimien opinpaikat sekä painotti sitä, että teknologioiden edistämisessä on nyt tuplattava panokset. Myös Green Deal -ohjelmasta vastaava komissaari Frans Timmermans hehkutti teknologioiden olevan avainasemassa EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Timmermans myös totesi, että EU:n tulevassa hiilensidonnan sertifiointikehikossa tulevat olemaan mukana mm. bioenergian tuotantoon yhdistetty hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (BECCS) sekä suoraan ilmasta talteen otettavan hiilidioksidin varastointi (DACCS), joilla voidaan saada aikaan negatiivisia päästöjä. Näin selkeitä hiilensidontateknologioita puoltavia puheenvuoroja on harvoin kuultu komission suunnalta. Ääni kellossa on selkeästi muuttunut ja hyvä niin.

Hiilineutraaliustavoitteiden kautta teknologiat selkeämmin mukaan keinovaliokoimaan

Osansa yhtälöön teknologioiden tarpeellisuuteen heräämisessä ovat tuoneet hiilineutraaliustavoitteet, joita useat valtiot sekä yksittäiset toimijat ovat antaneet. Kaikissa näissä tavoitteissa on mukana hiilensidonta joko luonnon nieluja, teknologioita tai molempia hyödyntämällä. Yhteiskunnan kaikilla tasoilla on hyväksyttävä, että myös teknologiat ovat mukana portfolioissa. Hiilineutraaliustavoitteet tarkoittavat kansallisella tai EU-tasolla sitä, että joidenkin sektoreiden tai valtioiden on mentävä hiilinegatiiviseksi, jotta tavoite voidaan saavuttaa – kaikki sektorit kun eivät pääse päästöissään nollaan. Luonnon nieluilla on kokonaisuudessa tärkeä rooli, mutta niihin liittyy suuria riskejä mm. pysyvyysnäkökulmasta, eikä niiden varaan voida laittaa kaikkia panoksia. Teollisuus ja energiantuotanto ovat kenties selkeimpiä sektoreita, joilla hiilensidontateknologioilla voitaisiin vähentää päästöjä merkittävästi tai parhaimmassa tapauksessa tuottaa negatiivisia päästöjä.

1,5 asteen skenaarioissa teknologiaton vaihtoehto epätodennäköinen

IPCC:n 1,5 asteen raportin yhdessä neljästä skenaariosta ei hyödynnetä teknologioita hiilidioksidin poistoon ilmakehästä. Kyseisen raportin sekä IPCC:n kuudennen arviointiraportin koordinoiva pääkirjoittaja Joeri Rogeljin totesi kuitenkin komission viime kuun tilaisuudessa tuon skenaarion toteutumisen olevan jo hyvin epätodennäköistä. Skenaariossa, jossa teknologioita ei hyödynnetä, nojataan pitkälti ihmisten kuluttamiskäyttäytymisen ja talouden kysyntäpuolen muutoksiin, kuten alhaisempaan energiakulutukseen, ja näiden valtavien muutosten olisi pitänyt jo osittain käynnistyä. Me siis tarvitsemme teknologioita ja me tarvitsemme niitä pian.

Rahoitus ja regulaatio kuntoon

Missä siis ovat pullonkaulat? Miksi edistystä ei tapahdu jo isosti? Lyhyesti vastauksena on raha ja regulaatio. EU:ssa ei toistaiseksi ole tavoitteita hiilensidontateknologioille, eikä siten selkeitä ohjauskeinoja laajamittaiseen käyttöönottoon. Tähän mennessä ainut EU:n väylä rahoitukselle on Innovaatiorahasto, jossa jo tällä hetkellä valtaosa projekteista jää ilman rahoitusta. Rahoitusta tarvitaan ensimmäisiin projekteihin runsaasti, eikä EU-rahoitus yksinään tule olemaan riittävää. EU:n tulisikin luoda puitteet rahoituksen ohjaamiselle niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta hankkeille luotettavasti. Rahoituksen lisäksi EU:n tulisi rakentaa toimiva ja avoin infrastruktuuri erityyppisten toimijoiden valtioiden rajat ylittäville CO2-kuljetuksille. Infrastruktuuriin pääsy ei saa olla esteenä valtioiden toimille. EU-tasolla myös teknologiakeskittymien toimintaedellytykset on varmistettava. Nämä keskittymät mahdollistavat useampien toimijoiden yhteistyön arvoketjussa ja edesauttavat synergioiden löytämistä toiminnassa. On myös oleellista kasvattaa tietoutta teknologioista hiilidioksidin talteenoton, siirron ja varastoinnin sekä käytön ympärillä. Sosiaalinen hyväksyttävyys on hankkeille elintärkeää ja on kyettävä varmistamaan, että kaikki ymmärtävät, mistä puhutaan. Teknologioilla on valtava potentiaali ilmastonmuutoksen turvallisessa ja nopeassa hillitsemisessä. Niihin liittyvät myytit on pystyttävä murtamaan ja faktat selittämään kaikille sidosryhmille.

Tavoitteet ja politiikkatoimet syntymässä?

Sanomattakin on selvää, että rahoituksen ja lainsäädännön lisäksi tarvitaan ennen kaikkea selkeä strategia ja tavoitteet hiilensidontateknologioille, keinovalikoima markkinoiden edistämiselle sekä yhteiset standardit toiminnalle. Osittain näihin tarpeisiin vastaa toivottavasti komission kestävien hiilivirtojen aloite ja lähiaikoina tiekartalla lausunnolle tuleva hiilensidonnan sertifiointikehikko. Vaatii paljon pohjatyötä synnyttää täysin uusi sektori ja arvoketju hiilensidonnan ympärille. Tuo työ on kuitenkin tehtävä. Naapurimaistamme löytyy jo useita esimerkkejä siitä, kuinka toimeen voidaan tarttua ensimmäisten joukossa.

Pohjoismaista edelläkävijyyttä

Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä monessa, myös hiilensidontateknologioiden käyttöönotossa. Islannissa Carbfix toteuttaa hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia joko voimalaitoksen yhteydessä tai suoraan ilmasta. Ruotsissa on useita hankkeita BECCS:iin liittyen mm. Stockholm Exergin ison mittakaavan laitos, Söderenergin BECCS-projekti sekä Vattenfallin Uppsalan jätteenpolttolaitos. Myös politiikkatoimien osalta Ruotsissa ollaan kärkijoukoissa etenemässä: Ruotsin hallitus julkaisee ensi vuonna käänteisellä huutokaupalla toimivan negatiivisten päästöjen tukijärjestelmän BECCS-laitoksille. Tukholman kaupunki puolestaan käyttää kaupunkilaisten viherjätteistä tehtyä biohiiltä kaupungin viheralueilla ja suunnittelee kasvattavansa biohiilen käyttöä 300 tonnista 10 000 tonniin vuositasolla. Norjassa Fortumin Varmen jätteenpolttolaitoksella hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin on määrä alkaa 2025 osana Longship-hanketta hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille, jolle Norjan hallitus on myöntänyt 2 miljardia rahoitusta.

Suomikin mukaan kärkijoukkoihin

Naapurimaissamme viesti ja missio on selvä: kehitämme teknologioita, joita koko maailma tarvitsee ja haluamme olla tuomassa ratkaisuja markkinoille niin pian kuin mahdollista. Toki mm. Norjassa ja Ruotsissa on asioita, jotka edesauttavat käyttöönottoa: poliittinen ja taloudellinen tuki sekä sosiaalinen hyväksyttävyys toiminnalle, Norjassa myös vuosikymmenten kokemus teknologian käytöstä. Voitaisiinko Suomessakin lähteä mukaan isommalla vaihteella jo nyt, eikä jäädä nuolemaan näppejämme, kun kaverit tekevät? Suomessa on valtava potentiaali negatiivisille päästöille mm. biogeenisen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä biohiilen osalta, eikä pulaa ole osaamisen eikä teknologiankaan osalta – päinvastoin: Suomessa on vahvaa osaamista jo nyt näillä alueilla. Tämä potentiaali tulisi valjastaa käyttöön ja siinä tarvitaan yhteistyötä valtiovallan kanssa. Tartutaan tähän tilaisuuteen, joka ei ole ainoastaan ilmaston kannalta tarpeellinen, vaan välttämätön. Ollaan mukana näyttämässä maailmalle tietä kohti hiilinegatiivista yhteiskuntaa.

Bioenergia ry seuraa Glasgow’ssa tapahtumia sekä paikan päällä 9.-12.11.2021 että etänä. Seuraa viestintäämme ja osallistu keskusteluun tunnuksella #KoskaBioenergiaaTarvitaan 

Erika Laajalahti