Suomi ja Itävalta ovat molemmat eurooppalaisia metsämaita ja suuria bioenergian käyttäjiä. Itävallan bioenergiayhdistys (Österreichischer Biomasse-Verband) järjesti 9.6. metsä- ja bioenergiapolitiikan tulevaisuutta luotaavan webinaarin ”Metsä. Puu. Energia”. Yhtymäkohtia suomalaiseen keskusteluun on paljon, mutta erojakin tilanteessa on.

Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja niin tieteen, EU-parlamentin, teollisuuden kuin viranomaistenkin näkökulmista. Osallistujia oli noin 300. 

Biomassalla keskeinen asema Itävallan hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa

Tilaisuuden alussa Itävallan ympäristöministeriön Jürgen Schneider totesi energiasektorin transformaation olevan käynnissä, mikä vaatii laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Itävalta on vuoden 2019 lopussa julkaissut pitkän aikavälin ilmastostrategian, jonka visiossa Itävalta on hiilineutraali 2050. Biomassalla on keskeinen rooli niin fossiilisten raaka-aineiden ja energian substituution kuin hiilinielujenkin näkökulmista. Ilmastolain päivitys on tekeillä. Suuri määrä kotitalouksia lämpenee edelleen öljyllä ja vielä suurempi määrä maakaasulla. Biotalouden kehittämiseksi ollaan tekemässä myös toimintasuunnitelmaa.

Vertailu Suomeen antaa perspektiiviä kotimaiseen ilmastokeskusteluumme ja tuleviin EU-koitoksiin. Itävallan päästöt (ilman maankäyttösektoria) olivat 2019 noin 79,8 miljoonaa tCO2-ekv – noin 1,5 % korkeammat kuin vuonna 1990. Vuonna 2020 päästöjen arvioidaan laskeneen noin 9 %, jolloin päästöt olisivat olleet n. 72,6 Mt eli 7,4 % vuoden 1990 päästöjen alapuolella. Hiilinielu 2018 oli noin -5,1 Mt (vuonna 1990: -12 Mt) eli noin 7 % päästöistä.

 

Energiaturvallisuus, talousmahdollisuudet ja metsätuhot 

Heti tilaisuuden alussa todettiin myös bioenergian olevan tärkeä osa Itävallan taloutta ja korostettiin erityisesti kolmea näkökulmaa. Ensimmäinen niistä on energiaturvallisuus, koska yksi keskeinen vaihtoehto bioenergialle on venäläinen maakaasu. Toinen ovat talousmahdollisuudet: bioenergia on tyypillisesti osa paikallista kiertotaloutta, ja sen luomat työpaikat ovat varmoja eivätkä riipu juurikaan teollisuuden suhdanteista. Kolmas näkökulma ovat lisääntyneet metsätuhot, jotka ovat Keski-Euroopassa lisänneet energiapuun tarjontaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset pahenevat riippumatta torjuntatoimista – seuraavat 30 vuotta ovat jo lukkoon lyötyjä. 

Tavoitteena puurakentamisen kasvu

Keynote-puheenvuoron piti hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raporttejakin kirjoittanut Hans Joachim Schellnhuber. Schellnhuber lähestyi ilmastonmuutosta pahimpien peruuttamattomien ilmiöiden torjunnan näkökulmasta ja totesi Pariisin ilmastosopimuksen olevan ”palomuuri” juuri pahimpia vaikutuksia vastaan. Ympäristö tulee silti jossain määrin muuttumaan. Schellnhuber painotti negatiivisten päästöjen merkitystä ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä ja peräänkuulutti erityisesti puurakentamisen nousua Euroopassa. Rakentaminen on ilmastokeskustelussa huoneen ”norsu” vastaten n. 40 % maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä ja 55 %:sta kehittyneissä maissa syntyvästä jätteestä. Puusta pitäisi saada rakentamisen tärkein materiaali. Konflikti metsien käytön ja suojelun välillä on ilmastonäkökulmasta näennäinen: jos metsiä ei käytetä esimerkiksi rakentamisen vihertämiseen, ekosysteemit tulevat muuttumaan täydellisesti, mikä taas vaarantaa ihmiselle tärkeät elämän perusrakenteet. Hän kertoi puhuneensa puurakentamisen merkityksestä myös komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin kanssa toimiessaan tämän neuvonantajana. Tuloksena on ollut ”Uusi eurooppalainen Bauhaus” -aloite, joka oli esillä von der Leyenin ”State of the Union”-puheessa viime syyskuussa. 

Itävallan bioenergiajärjestön Christoph Pfemeter luonnehti puurakentamisen nostoa ”bioenergiaturboksi”. Kuutio sahatavaraa tuottaa noin 6 kuutiota sivujakeita. 

Max Planck instituutin Ernst-Detlef Schulze kävi omassa esityksessään läpi Saksan metsien tilannetta. Talouskäytön ulkopuolisilla alueilla metsien hiilivarasto on sekä lehtipuu- että havumetsissä aavistuksen suurempi kuin talouskäytössä olevilla, mutta kasvu on hitaampaa. Myös maaperän hiilen osalta tilanne on samanlainen. Schulzen mielestä esimerkiksi puurakentamisen takia on perusteltua, että hiilivarasto talouskäytössä olevilla alueilla on jonkin verran pienempi. Saksassa joka toinen kasvilaji on joko suojeltu tai vaarantunut, mutta näistä lajeista vain 10 % elää metsissä. Schulze pohti esityksessään myös IPCC:n päästölaskennan sektorirajauksia ja mahdollisten muutosten vaikutuksia. Hänen teesinsä oli, että jos hakkuiden kohtelu muuttuu siten, että hakkuu on metsänomistajalle päästöllinen, metsätalous tulee loppumaan 2050 mennessä. Tämän välttämiseksi tulisi lainsäädännössä taata nykytilanteen jatkuminen. 

Metsien käyttöaste ja kuolleen puun määrä noussut

Peter Mayer BZW-metsäntutkimuslaitoksesta valotti Itävallan metsien kehitystä. Metsien käyttöaste on noussut kauden 2000-2002 tilanteen 60 % kauden 2016-2021 88 %:iin. Metsän hiilivarasto on samana aikana kuitenkin kasvanut 1,1 mrd kuutiosta 1,17 mrd kuutioon. Tämän sisällä kuolleen puun määrä on noussut 21 miljoonasta kuutiosta 30 miljoonaan kuutioon. Ilmastonmuutos uhkaa Itävallan metsiä ja yhtenä sopeutumiskeinona ovat puulajien kirjon lisäämiseen metsissä. Tähän tarkoitukseen on kehitetty ”Puulajiliikennevalo”-työkalu, jolla voidaan vertailla nykytilanteen vaatimuksia verrattuna historiaan ja joka on nyt beta-vaiheessa. CAREFORPARIS-hankkeessa on tutkittu erilaisia ilmastoskenaarioita ja erilaisia metsänhoitotapoja. Johtopäätöksenä oli, että hoitotavasta riippuen Itävallan metsät toimivat vielä hiilinieluna 15-100 vuotta ja muuttuvat sen jälkeen päästölähteeksi. Metsänhoidon osalta tulokset tukivat metsien käyttöä ja fossiilisen energian korvaamista.

Ympäristöjärjestö UWD:n edustaja Gerald Pfiffinger korosti puheenvuorossaan, että ilmasto ja biodiversiteetti on ratkaistava nyt yhtä aikaa. Ratkaisuissa pitää tehdä kompromisseja, ja paniikkia ja vastakkainasettelua pitää välttää. Tarvitaan sekä lisäsuojelua että toimia talousmetsissä, kaikki kyllä onnistuu yhtä aikaa. 

MEP Simone Schmiedtbauer (EPP-ryhmä) oli metsien käytön vankka kannattaja. Hän totesi, että Brysselissä on tällä hetkellä vahva vastatuuli bioenergialle. Komission ilmasto- ja ympäristökomissaari Timmermans ei ymmärrä metsien talouskäytön merkitystä, vaan lähestyy metsäpolitiikkaa vain suojelun näkökulmasta. Ilmassa on paljon populismia. Schmiedtbauer painotti, että metsiä pitää sekä suojella että käyttää. 

Puun materiaalikäyttöön kytkeytyy aina myös energiakäyttö

Itävallan energiaviraston Lorentz Strimitzer kertoi hankkeista, joissa on arvioitu puun eri hyödyntämisreittejä. Strimitzer näytti puun materiaalitasetta Itävallassa (muistutti kovasti suomalaista versiota) ja totesi selkeän johtopäätöksen olevan, ettei ole olemassa materiaalikäyttöä ilman energiakäyttöä. Useat puun käyttöreitit tarjoavat päästöjään suurempia substituutiohyötyjä. Esimerkiksi: 

  • puurakentamisessa kilo päästöjä vertautuu 4,5 kg:aan vältettyjä päästöjä sekä 7,8 kg:n sitoutumiseen 100 vuodeksi rakenteeseen. 
  • puuhuonekalussa (nojatuoli) kilo päästöjä vertautuu 3,2 kg:aan vältettyjä päästöjä sekä 3,5 kg:n sitoutumiseen 20 vuodeksi huonekaluun 
  • puupelleteissä kilo päästöjä vertautuu 4,4 kg:aan vältettyjä päästöjä 

Toisin asian voi ilmaista siten, että 1 kg päästöjä puun hyödyntämisessä säästää aina enemmän päästöjä muualla ja sitoo lisäksi n. 1,8 kg päästöjä tuotteisiin. Puun käsittelyketjun päästöjä Strimitzer luonnehti vähäisiksi. 

Biohiilen tuotantokapasiteetti kaksinkertaistunut parissa vuodessa

European Biochar Industry -konsortion Hansjörg Lerchenmüller kertoi biohiilen näkymistä. Lerchenmüller painotti, että alan kehitysvauhti on kova, mikä näkyy sekä uusissa tuotteissa että aktiivisuudessa tieteellisissä julkaisuissa. 80 % hakusanalla ”biochar” löytyvistä artikkeleista on julkaistu viimeisen 5 vuoden aikana. Biohiili tarjoaa yhden reitin negatiivisiin päästöihin eli hiilen sitomiseen ilmakehästä jo nyt ja siinä varastoitu hiili voidaan samalla myös hyödyntää. Biohiilen tuotantokapasiteetti Euroopassa on kaksinkertaistunut vuosien 2018 ja 2020 välillä ja kasvun kuva on eksponentiaalinen. Lerchenmüllerin mukaan biohiili voisi sitoa Euroopassa tulevaisuudessa n. 255 Mt päästöt. 

Oxfordin yliopiston Michael Obersteiner puhui negatiivisista päästöistä erityisesti bioenergialaitoksissa toteutetun hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (BECCS) näkökulmasta. On epävarmaa, pystytäänkö hiilineutraaliutta 2050 toteuttamaan ja nähdäänkö ilmastonmuutoksen kehityksessä ikäviä yllätyksiä. Negatiivisten päästöjen teknologioilla voidaan hallita ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä.  

Saksankielinen tiivistelmä tilaisuudesta: Schellnhuber: Mit Holz aus der Klimakrise

Teksti: Harri Laurikka, toimitusjohtaja, Bioenergia ry