Komissio esittää uusiutuvan energian direktiiviin merkittävästi muutoksia. Tausta on, että ensimmäinen uusiutuvan energian direktiivi (RES) valmistui 2009 ja siitä tehtiin kokonaan uusi direktiivi vuonna 2018 (RED2 recast). Nyt komissio esittää luonteeltaan ja lakiteknisesti vähäisempää uudistusta (revision). Tosiasiassa muutoksia tehdään kuitenkin varsin paljon, sillä direktiivin pykälistä 22 kpl menee osin uusiksi tai luodaan uusi artikla.

RED 3:ksi nimetyn direktiivin avausta perustellaan erityisesti sillä, että unionin kiristyvien ilmastotavoitteiden toteuttaminen vaatii sitä. Muina perusteluina esitetään integraation lisääminen energiajärjestelmässä sekä monimuotoisuustavoitteiden huomioiminen.

Näitä halutaan edistää muun muassa seuraavilla tavoitteilla tai velvoitteilla:

  • Uusiutuvan energian EU-tason yleistavoitteen nosto 32 %:sta 40 %:iin.
  • Liikenteen uusiutuvien energialähteiden nykyinen tavoite jäsenmailla on 14 % osuus kaikesta liikenteen energiasta 2030. Komissio muuttaa nyt tavoitteen kasvihuonekaasuintensiteetin muutokseksi. Polttoaineen toimittajille tulee perusuraan pohjautuva 13 % KHK-intensiteetin vähennystavoite vuoteen 2030 mennessä. Kehittyneille biopolttoaineille tulee alatavoite tuottaa edellisestä 2,2 % vuoteen 2030. RFNBO polttoaineille eli synteettisesti valmistetuille polttoaineille tulee 2,6 % alatavoite vuoteen 2030. Liikenteen kehittyneille biopolttoaineille ja RFNBO:ille annetaan 1,2 kerroin laskettaessa jäsenmaan velvoitetta, muuten erilliset kertoimet poistuvat.
  • Kaikelle uusiutuvalle lämmitykselle ja jäähdytykselle tulee erillinen 1,5 %-yksikön vuosittainen vähimmäislisäystavoite, mistä enintään 40 % voi huomioida hukkalämpönä ja -jäähdytyksenä. Lisäksi Suomen tulee tavoitella jäsenmaakohtaista 0,8 %-yksikön vuosittaista lisäosuutta.
  • Uusiutuvan ja hukkalämmön osuudelle kaukolämmössä ja jäähdytyksessä tulee tavoitella 2,1 %-yksikön vuosittaista vähimmäislisäystavoitetta, kunnes osuus on vähintään 60 %
  • Kiinteistökohtaiselle uusiutuvalle lämmitykselle asetetaan erillinen viitteellinen EU-tason yhteinen tavoite 49 % vuonna 2030.
  • Kansallinen vähimmäistavoite lisätä vuosittain vähintään 1,1 %-yksikköä teollisuudessa käytetyn uusiutuvan energian ja ei-energiaksi käytetyn uusiutuvan raaka-aineen osuutta valmistavassa teollisuudessa (pl. maa- ja metsätalous). Lisäksi teollisuudelle tulee kansallinen sitova tavoite täyttää vedyn käytöstä raaka-aineena tai energiana vähintään 50 % RFNBO:na vuonna 2030.

Numeeristen tavoitteiden lisäksi tulee uusia piirteitä, joilla edistetään muun muassa energiajärjestelmän sähköistymistä. Näitä ovat esimerkiksi:

  • jakeluvelvoiteyhtiöt saavat liikenteeseen syötetystä sähköstä krediittejä, joilla ne voivat käydä kauppaa muiden jakeluvelvoitteen haltijoiden kanssa
  • ylijäämäsähkön käyttöön kaukolämmön ja jäähdytyksessä kannustetaan velvoittamalla energiajärjestelmien integraatioon

Kuva: Euroopan unioni, 2021

Kestävyyskriteereihin esitetään merkittäviä muutoksia

Välittömästi RED2 direktiivin valmistuttua on kuultu tauotta, kuinka eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa (sic!) ympäristöjärjestöissä sekä parlamentin vihreässä ja vasemmistoryhmissä on oltu tyytymättömiä neuvoteltuihin bioenergian kestävyyskriteereihin. Komission suuntaan on rakennettu painetta erilaisten kampanjoiden kautta. Komissio puolestaan on indikoinut biodiversiteettistrategian ja kestävän rahoituksen taksonomian kautta jotenkin puuttuvansa uudestaan kestävyyskriteereihin, vaikka voimassa olevan direktiivin toimeenpano on siitä itsestään johtuen merkittävästi myöhässä.

Esitetyt muutokset eivät muuttaisi täysin bioenergian kestävyyden määrittelyä, mutta ne laajentaisivat sen kattavuutta ja osalla voi olla merkittävä käytännön hankaloittava vaikutus kestävyyden osoittamiseen. Komissio esittää lisäksi kirjauksia tulevista arvioinneista, joilla mahdollisesti tiukennettaisiin edelleen kriteerejä.

Muutokset voidaan jaotella viiden aiheen ympärille:

  1. Direktiivin soveltamisen laajentaminen laskemalla laitosten alarajaa 5 MW:iin nykyisestä 20 MW:sta käytettäessä kiinteää biomassaa. Kaasumaisella tehtävän lämmön- ja sähköntuotannon laitosalarajana pysyy 2 MW. 5–10 MW laitoksille esitetään tehtäväksi kevennetty kestävyyden osoittamisen järjestelmä.
  2. Korkean biodiversiteetin, kosteikkojen sekä turvemaiden no go -alueiden laajentaminen koskemaan metsäbiomassaa; nykyisen peltobiomassan lisäksi.
  3. Kasvihuonekaasupäästöjen säästövaatimuksen laajentaminen koskemaan takautuvasti kaikkia soveltamisalan mukaisia laitoksia (2 MW/5 MW alkaen), ensin – 70 % ja 2026 alusta alkaen – 80 %.
  4. Kaskadikäytön sekä jätehierarkian korostaminen bioenergiaan liittyvien tukien osalta. Tuet eivät saisi vääristää raaka-ainemarkkinoita ja käydä vastoin jätehierarkiaa. Ajatus koskee periaatetasolla kaikkea biomassaa. Lisäksi erityisesti sanotaan, että tukea ei saa lainkaan osoittaa sahatukkien, vaneritukkien ja kantojen sekä juurakoiden energiakäyttöön. 2026 alkaen tukea ei saa myöskään antaa lauhdesähkön tuotantoon biomassalla, ellei käytössä ole hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (BECCS). Komissio aikoo esittää delegoidun säädöksen vuoden päästä direktiivin voimaantulosta, siitä kuinka kaskadiperiaate tulisi huomioida erityisesti käytettäessä energiaksi korkealaatuista runkopuuta; joka nyt määritellään direktiivissä ensimmäistä kertaa.
  5. Metsäbiomassan metsäkriteerin (29(6) a ja b iv)) kiristäminen. Kriteeri edellyttää minimoimaan vaikutukset maaperän laatuun ja monimuotoisuuteen. Nyt tehty lisäys mainitsee erityisesti kantojen ja juurakoiden keruun välttämisen ja minimoimaan suurilta avohakkuilta tai plantaasimaiseksi metsäksi muutetusta primäärimetsästä tulevan biomassan.

Kasvihuonekaasulaskentaan liittyvissä liitteissä (V ja VI) on tehty joitain muutoksia koskien jätteiden ja tähteiden laskentaperiaatteita. Muutosten kokonaisvaikutukset eivät tätä kirjoittaessa ole selvillä. 

Muutosten lisäksi komissio tulee julkaisemaan 2026 mennessä raportin siitä, vaikuttavatko jäsenmaiden biomassan tukijärjestelmät monimuotoisuuteen tai aiheuttavatko ne raaka-aineen markkinahäiriöitä; samalla arvioiden mahdollisia rajoitteita metsäbiomassan tuille.

Nyt julkaistujen esitysten jälkeen käynnistyy lainsäädännön poliittinen vääntö Euroopan Parlamentin ja jäsenmaiden neuvoston sekä komission yhteismenettelynä. Voidaan arvioida, että valmista tulee mahdollisesti 2023, minkä jälkeen kansalliselle toimeenpanolle takaraja voisi karkeasti arvioituna olla 2025 aikana.

 

Lisätietoja: Hannes Tuohiniitty, toimialapäällikkö, 040 1948628, hannes.tuohiniitty(a)bioenergia.fi