Päästöjen ja hiilinielujen laskennan kehitykseen keskityttiin Bioenergia ry:n järjestämässä Hiilensidonta 2021 –tapahtuman rinnakkaisseminaarissa. Tatu Liimatainen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi maankäyttösektorin tärkeydestä ja uudistusesityksestä. Compensaten Niklas Kaskealan mukaan päästökompensaatioiden laatu on heikko ja uusia väittämiä voisi harkita. Paneelissa Anna Laine konsulttiyhtiö Gaiasta, ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen ja Hiilinieluntuottajien Siru Pernu keskustelivat, onko päästökompensaatio hyvä tapa edistää hiilensidontaa. 

Tatu Liimatainen maa- ja metsätalousministeriöstä avasi maankäyttösektorin (LULUCF) tärkeyttä ja uudistusesitystä. Maankäyttösektorilla on suuri merkitys erityisesti Suomen kannalta, kun EU:n ilmastotavoitteita nostetaan 40 %:sta 55 %:iin vuoteen 2030 mennessä.  

Heinäkuussa komissio julkaisee tämän Fit for 55 % -pakettinsa, johon kuuluu LULUCF:n lisäksi myös päästökauppa- ja taakanjakosektorit. Suomi on ajanut näkemyksiään näihin, ja näyttää lupaavalta, että oltaisiin menossa kohti raportoituja päästöjä ja poistumia pois oletusarvoista ja vertailutasoista. 

– Meillä on lupa odottaa parempaa etenkin meneillään olevan kauden 2021–2025 jälkeen, jolloin vertailutasoista todennäköisesti päästään, Liimatainen kertoo. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei heinäkuussa julkaistava paketti ratkaise koko ilmastopolitiikkaa, vaan se on osa pitkää evoluutiota ja jatkoa seuraa.  

Päästökompensaatioiden laatu heikko, uusia väittämiä voisi harkita 

Vastuullisjohtajana Compensate säätiössä toimivan Niklas Kaskealan mukaan markkinoilla on kovat kasvunäkymät, kun kompensaatiopalveluiden odotetaan kasvavan nykyisestä noin 300 milj. eurosta jopa 6 miljardiin vuoteen 2026 mennessä. 

Jopa 90 % vapaaehtoisista kompensaatiopalveluista ei ole Compensaten mukaan ilmastonäkökulmasta laadukkaita. Hän muistutti, että edes tiukimmaksi mainitut kansainväliset kompensaatiostandardit eivät ole laadun tae. Erityisesti metsiin ja maankäyttöön liittyvät kompensaatiohankkeet ovat heikosti täyttäneet laatuvaatimukset. Merkittävin hylkäämisperuste on ollut hankkeen lisäisyyden puute, esimerkiksi metsien suojelu, kun metsät eivät tosiasiallisesti ole uhattuina. Poliittinen riski joissain maissa on merkittävä, sillä uuden hallitsijan valtaannousun myötä voidaan kompensaatioissa käytetyt metsät ”laittaakin lihoiksi”. 

Compensate ei käytä omissa toiminnoissaan lainkaan ex-Ante hankkeita, joissa kompensaatio perustuu vasta tulevaan hiilensidontaan. Sen sijaan kaikki hankkeet ovat jo toteutunutta sidontaa, ja Compensatella on periaate ylikompensoida monin kerroin myytyihin kreditteihin nähden. Heillä ei myöskään ole lainkaan suomalaisia hankkeita salkussaan, koska niihin liittyy omistajuuteen liittyvä kaksoislaskennan riski valtion jo raportoidessa hiilensidonnan omakseen.  

Kaskeala piti hyvänä vaihtoehtona myös mahdollisuutta esittää muunkinlaisia väittämiä kuin kompensointiväittämän hiilen poistamisesta. Väittämä voi esimerkiksi olla uuden tyyppinen, että toiminta tukee tai vähentää ilmastopäästöjä. Tällöin tehdään ilmastotyötä tukevia väittämiä. Näitä väittämiä voisi käyttää Suomessakin, mutta ne eivät mahdollistaisi hiilineutraalisuus- tai nettonolllaväittämiä. 

Tarve yhteisille pelisäännöille 

Panelisteina toimi Anna Laine konsulttiyhtiö Gaiasta, ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen ja Siru Pernu Hiilinieluntuottajista. Paneelia veti Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka. Kaikki kolme panelistia alleviivasivat yhteisten pelisääntöjen tarvetta ja tiukkojen standardien puuttumista. Tilanne Suomessa on Pernun mukaan tuottajien hiilensidonnan pelisääntöjen osaamisen suhteen ollut alussa melko huono, mutta on selvästi kehittynyt ja menossa parempaan suuntaan.  

Laine painotti metsittämistä hyvänä konkreettisena, tunnustettuna ja todennettavana toimenpiteenä kotimaassa ja BECCS-tulevaisuuden varmana toimenpiteenä. Hiilenpoistokrediittien myynti vaatii selvää lisäisyyttä ja pysyvyyttä ollakseen uskottavia. Tällä hetkellä tehdään Gaiassa Ympäristöministeriölle selvitys nykytilanteen parantamiseksi.  

Oras Tynkkynen nosti esiin kaksoislaskennan problematiikan, joka koskee yritysten ja valtion suhdetta, mutta ennen kaikkea maiden välistä kauppaa, kun pitää päättää mikä maa saa laskea itselleen hyödyn.  

Tynkkynen ei uskonut tulevan Glasgow-kokouksen ratkaisevan kaksoislaskennan ongelmaa. Pelisääntöjä suunnitellaan sekä Pohjoismaiden neuvoston toimesta että EU-laajuisesti. Ne maat, jotka toimivat etukenossa näissä asioissa pystyvät myös vaikuttamaan tulevaan EU-laajuiseen regulaatioon ja saavat kädenjälkensä siihen. Vaikutukset maankäyttösektoriin ovat selvät ja koskevat sekä luonnontieteellisiä että teknisisä nieluja. 

Katso kaikki esitykset tilaamalla Hiilensidonta 2021 -tapahtuman tallenne!