Metsien hiilikompensaatiomarkkinat uhkaavat metsiin perustuvan kierto- ja biotalouden toimintaa ja kehitystä. Asian pitäisi kiinnostaa laajasti suomalaisia, koska metsäala on edelleen Suomessa keskeinen työllistäjä ja hyvinvoinnin tuottaja. Lisäksi on valitettavasti todettava, että metsiin perustuvat hiilikompensaatiohankkeet eivät Suomessa toteutettuna aikaansaa mitään uutta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Sitä vastoin ne voivat olla haitallisia ilmastolle isossa kuvassa tarkasteltuna.
Kyseenalainen logiikka
Hiilikompensaatioiden logiikka ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on ylipäätänsä hyvin kyseenalainen. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkeintä on päästöjen vähentäminen, mutta hiilikompensaatioiden ideana on käytännössä kannustaa nykyisen kulutuksen ja päästökehityksen jatkamiseen. Kuluttajalle tarjotaan rahaa vastaan hyvää omaatuntoa, vaikka hän lentäisi jatkuvasti vapaa-ajallaan kaukomaille. Yrityksille puolestaan tarjotaan keinoa puhdistaa omaa imagoaan, vaikka metsien hiilinielut raportoidaankin ilmastopolitiikassa eri maiden, esimerkiksi Suomen hyväksi. Olisi johdonmukaista, että samoja ilmastohyötyjä ei käytettäisi moneen kertaan.
Ilmastonmuutoksen torjunnassa on tärkeää ylläpitää metsien hiilinielua ja kasvattaa metsien hiilivarastoa. Tähän tarkoitukseen on jo valjastettu suomalainen metsäpolitiikka ja EU:n ilmastopolitiikka. Yhteinen EU-ilmastopolitiikka asettaa kunkin jäsenvaltion hiilinieluille tason, joka saavutetaan, tehtiin yksityisen rahan hiilikompensaatiohankkeita tai ei. Jos Suomessa mennään hiilinielujen kasvattamisessa tavoitteen yli, yhteisen ilmastopolitiikan seurauksena esimerkiksi Puola voi rahaa vastaan tinkiä omasta tavoitetasostaan.
Kuka saa hyödyn?
Kuka sitten hyötyisi metsien hiilikompensaatioista ja niiden markkinoiden kehityksestä? Vastaus on fossiilisia raaka-aineita käyttävä teollisuus sekä ne metsänomistajat, jotka eivät halua metsiään hyödyntää. Fossiilisiin perustuva teollisuus saisi metsistä keinon lykätä omia päästövähennyksiään, ja passiiviset metsänomistajat saisivat mahdollisesti rahaa vastikkeetta. Keskimääräinen suomalainen metsänomistaja ei taatusti hyödy siitä, että suomalainen metsäteollisuus supistuu raaka-aineen saatavuuden heikentyessä.
Edellä mainittujen näkökulmien valossa onkin kummallista, että maa- ja metsätalousministeriö vielä tammikuussa näki hiilikompensaatiohankkeissa lähinnä positiivisia mahdollisuuksia. Ministeriön suusta kuultiin, että ”hiilikompensaatiohankkeet voivat monipuolistaa maataloustuottajien ja metsänomistajien ansaintamahdollisuuksia ja vaikuttaa sitä kautta myönteisesti aluetaloudelliseen kehitykseen”. Aluetaloudellista vaikutuksista vielä todettakoon, että metsien käyttämättä jättämisen arvoketju on huomattavasti lyhyempi kuin nykyinen malli, jossa metsiä hoidetaan, puuta korjataan, puusta jalostetaan kysyntää vastaavia ilmastoystävällisiä tuotteita ja tuotteet saatetaan kysynnän ohjaamina maailmanmarkkinoille.
Yhteenvetona esitän toiveen, että suomalaiset päättäjät punnitsisivat tarkkaan suhtautumistaan hiilikompensaatioihin ja tutustuisivat niiden todelliseen ilmastopoliittiseen vaikuttavuuteen.
Haluatko kuulla lisää päästökompensaatioista ja hiilensidonnasta? Teemaan syvennytään Hiilensidonta 2021 -tapahtumassa 11.5.2021.
Tutustu tarkempaan ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan!
Matti Mäkelä
Matti Mäkelä on Metsäteollisuus ry:n kotimaan metsäasioiden päällikkö.
+358 40 741 1247
matti.makela(a)forestindustries.fi