Suomessa on hiljattain tehty päätöksiä laittaa 822 miljoonaa euroa EU:n elvytysrahoja vihreän siirtymän hankkeisiin. Näillä hankkeilla on arvioitu saatavan 6 %:n päästövähenemä Suomen päästöihin. Oletetaan, että investointien pitoaika olisi keskimäärin vaikkapa 10 vuotta, niin silloin vihreän siirtymän investointien aiheuttaman päästövähenemän hinta olisi 25,95 euroa tonnilta. Käyttökustannukset toki nostavat hintaa ylöspäin.
Kesken jääneet tuotantoalueet muutettavissa hiilinieluiksi
Suomessa ja EU:ssa harjoitettu ilmasto- ja energiapolitiikka, jonka ilmentyminä ovat turpeen oleminen päästökaupan piirissä sekä turvevero korotuksineen, on johtamassa turvetuotannon romahtamiseen. Sen seurauksena Suomessa on satoja kesken jääneitä turvetuotantoaloja. Näihin tuotantoalueisiin on investoitu jopa satoja miljoonia euroja ja niitä on suunniteltu hyödynnettävän kymmeniä vuosia turvepolttoaineen tuottamiseksi. Nyt ne ovat jäämässä hyödyttömiksi. Ne kuitenkin jatkavat levossa ollessaankin CO2-päästölähteinä. Turvetuotantoalueiden päästöt olivat vuonna 2019 yhteensä 1,7 miljoonaa CO2 tonnia. Nämä kesken jääneet tuotantoalueet olisivat turvattavissa hiilivarastoiksi ja muutettavissa hiilinieluiksi. Tällöin tehtäisiin merkittävä ilmastoteko. Tähän ilmastotekoon tarvitaan tekijöille oikeudenmukainen korvaus.
Turvetuotantoalueita, joiden hiilivarasto voitaisiin turvata ja jotka voitaisiin muuttaa takaisin hiilinieluiksi arvioin eri henkilöiden kanssa keskusteltuani olevan noin 20 000 ha. Näiden vuotuinen CO2 -päästö on noin 0,56 miljoonaa tonnia. Kun tällaisen tuotantoalan päästö pysäytetään ja käytetään vaikkapa 15 vuoden oletettua tuotantoaikaa laskentaperusteena, niin saadaan päästövähenemäksi 8,4 miljoonaa CO2 tonnia.
Korvauksen perusteeksi päästöoikeuden hinta?
Turvealan tilanne ajaa satoja pienyrityksiä ahdinkoon. Osalla näistä yrityksistä ahdingon syy on panostukset turvetuotantoalueisiin, jotka nyt jäävät tuottamattomiksi. Ahdinkoa lieventäisi merkittävästi, jos turvesuon sulkemisesta ja hiilivarastoksi muuttamisesta maksettaisiin oikeudenmukainen korvaus. Korvauksen perusteena voisi olla vaikkapa päästöoikeuden hinta. Päästö suohehtaaria kohden olisi mainitun 15 vuoden aikana noin 400 tonnia/hehtaari. Päästökaupan nykyisellä hinnalla laskien kelpo päästövähenemän korvaus olisi 10 380 euroa/hehtaari, jos päästövähenemän hinta olisi alussa mainittu 25,95 euroa/tonni. Tällöin alettaisiin puhua oikeudenmukaisesta korvauksesta, jolla estettäisiin henkilötason tragediat ja turvattaisiin työnsä ja investointinsa menettäville yrittäjille tulevaisuuden rakentamisen pohja. Näin edettäisiin kohti oikeudenmukaista siirtymää.
Yksi vaihtoehto olisi rakentaa edellytykset sille, että kesken jääneistä tuotantoalueista saataisiin muodostettua päästökompensaatiokohteita markkinoilla kaupattavaksi. Edellytykset sille ovat minusta hyvät. Ne minun käsitykseni mukaan täyttäisivät myös kriteerit: niiden päästövähenemä ja myöhemmin nieluvaikutus on mitattavissa, hiilivarasto suona olisi sangen pysyvä, piirteenä on lisäisyys, todentaminen on mahdollista toteuttaa riippumattomasti, eikä tuotantoalueen muuttaminen varastoksi aiheuta päästöjä muualla eli hiilivuotoa.
Haluatko kuulla lisää hiilensidonnasta? Teemaan syvennytään koko päivän Hiilensidonta 2021 -tapahtumassa 11.5.2021 Tutustu tarkempaan ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan!
Simo Jaakkola
Simo Jaakkola on Koneyrittäjät ry:n varatoimitusjohtaja.
simo.jaakkola(a)koneyrittajat.fi