Raportti bioenergiasta Euroopassa vie keskustelua eteenpäin

”EU:n ilmastosääntelyssä ei ole bioenergia-porsaanreikää.”

”Bioenergian käytössä on myös ilmaston ja monimuotoisuuden kannalta win-win ketjuja”

“Puuperäisellä bioenergialla on mahdollisuus osin ratkaista ilmastonmuutoksen ja monimuotoisuuden kaksoishaastetta, mutta vain käyttämällä kestävästi tuotettua biomassaa.”

”Tarvitaan vertailukelpoisempaa tietoa biomassan käytöstä eri EU-maissa.”

”Tarvitaan lisää yksityiskohtaisempaa ja tapaustutkimusta monimuotoisuusvaikutuksista”

”Bioenergiakeskustelua tulisi detoksifioida.”

Nämä ovat vapaasti suomennettuna EU:n tutkimuslaitos JRC:n tammikuun lopulla julkaiseman raportin johtopäätöksiä. The use of woody biomass for energy production in the EU | EU Science Hub (europa.eu). Raportti on parin vuoden aikana tehty kokonaisuus, joka tutkii metsäperäisen biomassan energiakäyttöä Euroopan Unionissa. Raportti on osa komission keväällä 2020 esittelemän biodiversiteettistrategian toimeenpanoa.

Kyseessä on monipolvinen raporttikokonaisuus, joka jakautuu karkeasti kolmeen osaan: metsäbiomassan kasvun, käytön ja tilastoinnin tarkasteluun; bioenergian käytön ilmastovaikutuksesta tehtyjen tutkimusten yhteenvetoon sekä bioenergian käytön monimuotoisuusvaikutuksista tehdyn synteesin esittelyyn.

Kasvua, käyttöä ja tilastoa koskevan osan pääviestiksi voi nostaa, että jäsenmaiden välillä on eroja määritelmissä ja tarvittaisiin lisää tutkimusta siitä mihin käyttöön biomassa päätyy. Hieman yllättävä on tulos, että kohtalaisen merkittävän biomassamäärän osalta loppukäyttö on epäselvää. Tuloksia ei avata jäsenmaatasolla, mutta uskaltaisin väittää Suomessa olevan varsin hyvä käsitys Metsätilastot | Luonnonvarakeskuksen tilastot (luke.fi) ja PxWeb – Valitse taulukko (stat.fi) sekä käyttökohteista ihan jaekohtaisesti ja jopa käyttökokoluokan ja/tai sektoreiden välillä.  On hyvä huomata myös, että Energiaunionin hallintoasetus ja kansalliset uusiutuvan energian toimintaohjelmat (NREAP) tulevat tarkentamaan ja parantamaan tiedonkeruuta jäsenmaista.

Määritelmien osalta raportti valitettavasti lähtee tekemään omia aggregoituja määritelmiään biomassajakeista, jotka eivät noudata jo vuosien aikana tehtyä kansainvälistä standardisointia. Se voi osaltaan vaikeuttaa keskustelua.

Ilmasto- ja monimuotoisuuden voittajat ja häviäjät

Bioenergian ilmastovaikutuksia on tutkittu paljon vuosien aikana ja niiden osalta kirjoittajat toistavat perusperiaatteet: vaikutukset riippuvat siitä, minkälaisia jakeita käytetään ja minkälaisella aikaskaalalla ”hiilivelkaa” tarkastellaan. Näistä muodostetaan nelikenttä synteesiä varten.

Bioenergian vaikutuksia monimuotoisuuteen arvioidaan raportissa rakentamalla kirjoittajien valitsemista indikaattoreista ja vaikutuksista arviointikehikko ja käyttämällä siinä kehikossa 18 julkaistun katsaustutkimuksen (review) tuloksia arviointiin. Tässä JRC:n tutkijat tekevät uudenlaisen arviointikehikon, minkä he korostavat olevan vasta alku jatkokehitykselle.

Arviointikehikko muodostaa karkean nelikenttäarvion siitä, miten erilaiset bioenergiajakeet vaikuttavat monimuotoisuuteen. Malli tulee varmasti vielä keskusteluttamaan. Voi ainakin kysyä, edustavatko tutkijoiden valitsemat esimerkkibiomassaketjut bioenergian nykyistä käyttöä ja erilaisia ekosysteemejä eri maissa?  Kirjoittajat myös itse korostavat, että katsaustutkimusten rinnalle tarvitaan lisää yksityiskohtaisempaa tapaustutkimusta. Yhtenä JRC:stä selvästi poikkeavan arvion antavana tapauskohtaisena esimerkkitutkimuksena on ruotsalainen tutkimus kantojen energiakäytöstä. Stubbar ger klimatsmart energi visar stort forskningsprogram | Externwebben (slu.se)

Monimuotoisuuden osalta tietotarpeita on JRC-arvion mukaan vielä paljon. JRC onkin perustanut tiedonlisäämiseksi keskuksen – Knowledge Center on Biodiversity –  joka kokoaa tutkimustietoa ja tekee siitä synteesiä: Biodiversity | Knowledge for policy (europa.eu). Tämä tulee toivottavasti parantamaan keskustelun ja päätöksenteon laatua tulevaisuudessa.

Raportissa yhdistetään kahden vaikutuksen nelikentät kasikentäksi, jonka perusteella kirjoittajat kategorisoivat liikennevalomallilla valitut biomassaketjut parempiin ja huonompiin ilmasto- ja monimuotoisuusnäkökulmasta. Tässä kohtaa on syytä tähdentää, että raportin tulokset ovat enemmän esimerkki tutkimusasetelmasta, kuin tutkimustulos, jollaisena jotkut ovat kuitenkin halunneet raporttia tulkita.

Poliittiset päättäjät huomioivat moniarvoisuuden

Kirjoittajat sanovat suoraan, että tehty selvitys ei pyrikään päättämään tulevaisuuden bioenergian käytön määrää.

Selkeä on myös raportin toteamus, että tutkijat voivat parhaansa mukaan kerätä tietoja ja tehdä niistä synteesiä. Heidän mukaansa bioenergiaan liittyy kuitenkin monta muutakin merkitystä, kuten sähköjärjestelmää tasoittava vaikutus, toimitusvarmuus, maisemavaikutukset, työllisyysvaikutukset ym., mistä syytä kyseessä on arvotus, mikä on mitä selkeimmin poliittisen päätöksenteon tehtävä.

Kyse on siis poliittisesta päätöksenteosta, jota tukemaan tarvitaan lisää tutkimusta. JRC korostaa bioenergiakeskustelun käyneen turhan kovilla kierroksilla sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa, ja nyt olisi syytä löytää teitä eteenpäin ja keskittyä tutkimukseen.

Silti jotkin ympäristöjärjestöt väittivät raportin teilaavan bioenergian käytön lopullisesti. Ne ovat käyttäneet paljon (muun muassa Yhdysvalloista peräisin olevaa) rahaa ja voimiaan uusiutuvan bioenergian vastaiseen kampanjointiin – tilanteessa, jossa EU:n energiasta yli 70 % perustuu fossiiliseen energiaan.

JRCn nostaa esiin lisäksi raflaavilla ulostuloilla huomiota keränneen EASAC:n Emissions Trading System: Stop Perverse Climate Impact of Biomass by Radically Reforming CO2 Accounting Rules | EASAC – Science Advice for the Benefit of Europe, jonka väite ilmastokirjanpidon porsaanreistä ei saa JRCl:tä tukea. Raportti viittaa EASAC:n työryhmän julkaisuun ja toteaa, että ”On selvät syyt, miksi bioenergian päästöjä ei lasketa energiantuotantosektorille. Jos ne laskettaisiin, olisi kaksoislaskennan välttäminen LULUCF-sektorin kanssa hyvin vaikeaa.”

Pallo etupäässä jäsenmaille – REDII kriteerit eivät tarvitse täysremonttia

Raportin lopussa on johtopäätöksiä ja suosituksia siitä, mitä politiikkatoimia kannattaisi tarkastella. Tärkein huomio on, että kirjoittajat pitävät toimeenpanovaiheessa olevaa REDII direktiivin kestävyyskriteereitä asiaa edistävinä ja ehdottavat niiden osalta vain kahta muutosta harkittavaksi: ruohikkoalueiden no-go alueiden laajentamista myös metsäbiomassalle sekä kokoluokkarajauksen laskemista alle 20 MW.

Lisäksi kirjoittajat kehottavat jäsenmaita arvioimaan omaa lainsäädäntöään, jotta se edistäisi todennäköisiä win-win ratkaisuja sekä hyviä käytäntöjä eikä tukisi lose-lose-ratkaisuja.

Keskustelun detoksifiointi tarpeen, sillä bioenergia ei ole poistumassa näyttämöltä

JRC:n raportti onnistuu tuomaan uusia suuntia bioenergian käytöstä käytävään keskusteluun. Detoksifiointia todellakin tarvitaan, sillä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ei ole vieläkään edennyt vauhdilla. Bioenergia ei keinovalikoimasta ole poistumassa, eikä vaihtoehtojen kaventaminen tavoitteiden saavuttamiseksi varmasti olisikaan hyväksi. Biotalouden ja energiamarkkinoiden kehitys ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tuovat varmasti muutoksia bioenergian raaka-ainepohjaan/eri jakeiden näkymiin.

Loppuun on hyvä nostaa vielä esiin komission ilmastotavoitteen kiristämistä selvittäneestä tiedonannosta syyskuulta 2020 kuvaaja. Sen mukaan bioenergialla on unionin alueella vielä varsin merkittävästi kasvava rooli. Bioenergia ei tietenkään riitä yksin EU:n energiatarpeisiin, vaan muut päästöttömät ratkaisut tulevat kasvamaan suhteellisesti vielä nopeammin.

Lähde: EUR-Lex – 52020SC0176 – EN – EUR-Lex (europa.eu)

Hannes Tuohiniitty