Panu Kunttu Jyväskylän yliopistosta esitteli pohjustuksessaan epäloogista nykytilannetta, missä kuollutta puutta korjataan metsästä samalla, kun eri toimenpiteillä lisätään aktiivisesti kuolleen puun määrää muualla. Jos energiaksi korjattu puu on monimuotoisuuden kannalta arvokkaampi kuin aktiivisesti lisätty, tilanne ei ole hyvä.
Luonnon kannalta varsinkaan kuollutta lehtipuuta ei saisi missään tapauksessa kerätä ja järeä kuollut puu tulisi aina ensisijaisesti jättää metsään. Monimuotoisuuden kannalta vähäarvoisempi kuollut puu voidaan käyttää energiapuuna. Erään tutkimuksen mukaan kuudesosa leimikoista on konfliktikohteita, joita oikein käsittelemällä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia.
Suomen Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen korosti videomuotoisessa esityksessään luonnonhoidon toimenpiteiden roolia osana metsien hoitoa. Hyödyntämällä luonnonhoitotoimenpiteiden tarkistuslistaa voidaan eri kohteilla huomioida entistä paremmin jokaisen kohteen potentiaalia monimuotoisuuden kannalta. Metsänhoidon suosituksilla ja metsäsertifioinnilla voidaan edistää ja varmistaa luontoarvojen säilymistä aiempaa paremmin.
Paneelissa UPM:n Timo Lehesvirta korosti luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja ilmastomuutoksen torjunnan kytkentää: molempia voidaan edistää samanaikaisesti suosimalla lehtipuuta sekapuuna. Vieraiden puulajien tuomista Suomen luontoon ei paneelissa pidetty ratkaisuna kasvaviin metsätuhoihin, eikä lahopuiden jättäminen metsään ole uhka metsien terveydelle.
MTK:n Anna-Rosa Asikainen korosti, että jätettäväksi tarkoitetut puut jäävät metsään eikä niitä sen jälkeen pidä korjata. Hän muistutti myös monimuotoisuuden olevan paljon laajempi käsite kuin kuolleen puun jättäminen ja korosti kannusteiden merkitystä muiden monimuotoisuuden osatekijöiden lisäämiseksi.