Sitra esitteli viime viikolla työpaperissaan näkemyksiä turpeen käytöstä luopumiseksi ja keinoja siirtymän vauhdittamiseksi. Totesimme tiedotteessa, että pidämme keskustelun avaamista oikeudenmukaisesta siirtymästä hyvänä ja painotamme dialogin ja oikean tilannekuvan merkitystä. Avaamme tässä kirjoituksessa hiukan enemmän näkökantojamme.

Kuulimme Sitran selvityksestä ensimmäisen kerran, kun kutsut ensimmäiseen mediatilaisuuteen oli lähetetty. Meille selvisi nopeasti, että työpaperin ja sen taustaselvityksen tilannekuva on hyvin erilainen kuin meillä toimialalla. Näistä syistä johtopäätökset turpeen asemasta ja tarvittavista toimista ovat erilaisia. Jatkamme mielellämme oikeaa dialogia siitä, miten energiaturpeen käyttöön kohdistuva raju murros tulisi hallita ja oikeudenmukaista siirtymää Suomessa edistää. Sitran suunnittelemat tilaisuudet syksylle voivat olla tässä hyvä työkalu. On koko Suomen intressi, että onnistumme hyödyntämään tarjolla olevia EU-varoja mahdollisimman tehokkaasti ja kääntämään rajun murroksen eduksemme. Ne, jotka kärsivät murroksessa eniten, tulee kuitenkin pitää veneessä mukana.

Pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä

Sitran taustaselvityksen perusskenaariossa turvetta käytettiin energiaksi noin 12 TWh vuonna 2035. Sitra painotti julkaisun jälkeen, että työpaperissa mainittu luku ”ei ole ennuste tai arvio energiaturpeen käytön määrästä vuonna 2035. Käytön kehitys riippuu monista tekijöistä, eikä arvion laatiminen ollut työn tavoite.” Meitä alan toimijoita häiritsi se, että vaikka työssä ei siis edes yritetty tehdä arviota siitä, mihin 2030–2035 ollaan menossa, siinä tehtiin kuitenkin hyvin pitkälle vedettyjä poliittisia johtopäätöksiä esimerkiksi turpeen verotuksesta ja vaikutuksista hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen.

Sitran työn tarkasteluissa päästöoikeuden hinnaksi oletettiin 25–30 euroa. Tarkastelujen perusteella ei voida Sitran mukaan olettaa, että ”yksin päästöoikeuden hinta 25–30 euroa per tonni johtaisi automaattisesti turpeen käytön merkittävään vähentymiseen vuoteen 2030 tai 2035 mennessä”. Sitra sivuutti sen, että esimerkiksi alan suurin toimija Vapo kertoi jo joulukuussa 2019 arvioivansa energiaturpeen toimitusten puolittuvan 9 TWh:sta vuonna 2018 päästökaupan takia jo vuoteen 2025 mennessä. Tuolloin yhtiön toimitusjohtaja Vesa Tempakka puhui lehdistötiedotteessa vaikutuksista, joita päästöoikeuden pysyväksi arvioitu hinnan nousu noin 25 euron tasolle on aiheuttanut ja aiheuttaa jatkossa. Myös Bioenergia ry on koko kevään (esim. tiedote 29.1. ”Helmikuun ilmastoviestit”, tiedote 23.3. ”Energiaveroratkaisuilla tulisi tukea vakautta ja työllisyyttä”, yhteistiedote 5.6. ”Turvealan yritysten elinvoimaisuudesta huolehdittava energiasiirtymässä?”) viestittänyt tämän suuntaisesta kehityksestä koko toimialalla, sillä turpeen päästökustannus ja vero ovat moninkertaistuneet viime vuosina. Vuonna 2019 energiaturpeen kulutus väheni 9 %. Kesäkuun lopussa Tilastokeskus kertoi, että energiaturpeen kulutus laski 23 % vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä.

Päästöoikeuden hinta on nyt heinäkuun alussa yli 27 euroa eikä koronakriisistä ole hinnassa enää jälkeäkään. Syyskuussa komissio esittelee suunnitelmansa EU:n päästötavoitteen kiristämisestä, johon takuuvarmasti kuuluu myös EU päästökaupan kiristäminen. Varsinainen lainsäädäntöehdotus saadaan kesällä 2021. Sitra totesi julkaisun yhteydessä, että ”komissiolta ei vielä ole tullut kattavaa esitystä siitä, miten päästökauppajärjestelmää olisi tarkoitus uudistaa. Päästökauppajärjestelmän kehitykseen, mukaan lukien päästöoikeuden hintakehitys, liittyy siis epävarmuuksia.” Olennaista on kuitenkin se, että järjestelmää ollaan kiristämässä. Todennäköisempää on, että hinta joustaa ylöspäin, kun varmuus päästötavoitteen tiukentumisesta kasvaa. Analyytikkojen huhtikuun arvioissa koronakriisin keskellä ensi vuoden hinnaksi arvioitiin keskimäärin 33 euroa.

Turvetta ei tuoteta kiusaksi

Työpaperi esittää viisi keinoa ”reilun” eli oikeudenmukaisen siirtymän tukemiseksi ja kuusi suositusta turpeen korvaamiseksi. Oikeudenmukaisen siirtymän tukemisen keinot ovat yleisellä tasolla ja niihin on helppo yhtyä. Sen sijaan suositukset turpeen korvaamiseksi vaativat pysähtymistä ja jatkoperusteluja, sillä ne on helppo kyseenalaistaa. Näin ei voi olla, jos samalla työpaperilla halutaan toisaalta tukea oikeudenmukaista siirtymää ja toisaalta ajaa ”reilua” eli rajua siirtymää, joka ei ole hallittua.

Turvetuotannon sopeutuminen kysynnän alenemiseen on raju. Energiaturpeen verotuksen ajaminen kivihiilen tasolle viidessä vuodessa tai energiaturpeen käytön kieltäminen lakiteitse antaa melko heikot lähtökohdat etsiä ratkaisuja muutamassa vuodessa turpeen eri käyttäjäryhmienkin kannalta. Alalla vakiintunut sanonta ”emme tuota turvetta kiusaksi vaan siksi, että sillä on aitoa kysyntää” pitäisi ottaa syksyn dialogeissa todesta. Ala kaipaakin yhteiskunnalta tukea, ei lisää piiskaa. Oikeudenmukaisuuden vaatimus kuulla ja osallistaa koskee tuottajien lisäksi myös turpeen käyttäjiä. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ei ratkaise turpeen nopean korvaamisen haasteita.

Oikeudenmukaisuus vaatii realismia

Työpaperi ei tarkastele, millä aikataululla ja keinoilla eri turvetuotteet korvattaisiin. Siinä esitetään pelkästään ilmastoperusteisia syitä turpeesta luopumiselle ja sivuutetaan esim. turpeen ja sille vaihtoehtoisten tuotteiden nettopositiivisuustarkastelut. Nettopositiivisuus on kansainvälisesti nouseva liiketoiminnan trendi, jonka tavoitteena on pienentää jalanjälki (haitat) mahdollisimman pieneksi ja kasvattaa kädenjälki (hyödyt) mahdollisimman suureksi. Avoimuudella ja osallistamisella kokonaisuus voitaisiin hahmottaa paremmin ja toimet priorisoida kaikkien kannalta parhaimmalla tavalla. Toivomme, että jatkotyönä tehtävissä dialogeissa tähän kiinnitettäisiin huomiota.

Mahdollisina malleina Suomen siirtymiseen pois turpeesta työpaperi esittelee esimerkkeinä muiden maiden kokemuksia hiiliteollisuudesta ja turvetuotannosta. Tarkemmalla perehtymisellä niistä voikin oppia oikeastaan juuri sen, että oikeudenmukainen siirtymä rakentuu kullekin alueelle räätälöidyistä ja yhdessä siirtymän kanssa painivien kanssa toteutetuista toimista. Suomessa ei ole esim. isoja, hiilikaivosyhtiöiden kaltaisia toimijoita, joilla olisi tuhansia työntekijöitä uudelleen koulutettaviksi, vaan satoja pieniä monialayrityksiä kausityöntekijöineen, joiden elinkeinomahdollisuudet tältä osin vain kaventuvat ja muutos on jo kovassa vauhdissa.

Yhteydenpidolla parempaa laatua ja sitoutumista

Työpaperin taustaksi on koottu laaja tekninen raportti. Koonti on sinänsä mittava ja tarjoaa paljon pohjatietoa, mutta sitäkin olisi voinut monissa kohdissa vielä ajantasaistaa ja parantaa kevään aikana pitämällä yhteyttä alalla toimiviin yrityksiin ja järjestöihin.

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti maaliskuun lopussa laaja-alaisen työryhmän selvittämään vuoden määräajalla, miten turpeen käyttöä voidaan suunnata hallitulla tavalla polton sijasta korkeamman jalostusasteen innovatiivisiin tuotteisiin. Myös työryhmän jäsenille Sitran työpaperi tuli yllätyksenä. Työryhmän käyttöön valmistuu vielä kesän aikana laaja konsulttiselvitys, joka mm. hahmottelee energiaturpeen käyttöä eri skenaarioissa (vrt. yllä).

Dialogeissa oikeudenmukaisesta siirtymästä täytyy pitää mielessä, mitä sillä tarkoitetaan, eli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takaamista, kun yhteiskunnat ja toimialat siirtyvät kohti hiilineutraalia tuotantoa ja kulutusta. Se on yksi Pariisin ilmastosopimusta ohjanneista periaatteista ja edellytys EU:n Green Dealin tavoitteiden toteutumiselle. Näkemyksellisten avausten jälkeen keskustelu voi edetä, ratkaisut hahmottua ja osapuolet niiden toteutukseen sitoutua vasta, kun on tultu aidosti kuulluksi ja osallisiksi. Osallisuuteen kuuluu luottamus ja tasa-arvoisuus myös esittää palautetta prosessissa mukana oleville ja korjata tietopohjaa, jonka varaan ratkaisut rakentuvat.

Lisätietoja: Harri Laurikka, 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi ja Hannu Salo, 040 502 2542, hannu.salo(a)bioenergia.fi