Päästöoikeuden hinta on pitkään, oikeastaan koko viime vuoden, ollut noin 25 euron tuntumassa. Koronavirus on nyt aiheuttanut maailmantalouteen shokin, joka on laskenut osakekursseja roimasti lyhyessä ajassa. Yhdysvalloissa S&P500-indeksi laski 13 prosenttia 19.2.-28.2. välillä.
Päästöoikeuden hinta on silti nyt (4.3.) noin 24 euroa. Tammikuussa Reutersin kyselyssä analyytikoille keskiarvoennuste päästöoikeuden hinnalle tänä vuonna oli 32 euroa. Vuonna 2021 hinnan odotettiin nousevan 36 euroon ja 2022 aikana noin 38 euroon. Hintaan on varmasti leivottu myös odotuksia päästökaupan poliittisista käänteistä. Poliittiset käänteet ovat kuitenkin aina epävarmoja ja tällä hetkellä EU:n päästövähennystavoite vuodelle 2030 on -40%. Jos poliittinen ympäristö selviää ja toimijoiden epävarmuus hälvenee, päästökaupan hintatason voi odottaa reagoivan.
Tänään komissio esitteli Euroopan ilmastolain. Päätavoitteena on kasvihuonekaasujen nettopäästöjen saattaminen nollatasolle vuoteen 2050 mennessä. Monet unohtavat sen, että tavoite koskee kaikkia kasvihuonekaasuja. Käytännössä se merkitsee, että hiilidioksidin osalta tavoite on saavutettava jo ennen vuotta 2050 ja hiilidioksidin osalta EU:n on oltava 2050 hiilinegatiivinen. Sama koskee tietenkin myös osaa jäsenmaista ja Suomen lienee kunnianhimoisen 2035 päästötavoitteensa kanssa ensimmäisten joukossa hiilineutraali ja vuonna 2050 todennäköisesti reilusti hiilinegatiivinen.
Ilmastolain yhteydessä komissio kertoi myös, että se aikoo julkaista syyskuussa vaikutusarvion 2030 päästövähennystavoitteen tiukentamisesta 50-55 %:iin. Tässä yhteydessä päästökauppasektorilla on varmasti merkittävä rooli ja esitys päästökaupan tiukentamisesta tehtäneen 30.6.2021 mennessä.
Päästöoikeuden hinnassa on siten muutaman vuoden aikajänteellä nousupainetta. Jo nykyinen hinta on vähentänyt energiaturpeen kysyntää ja käytännössä pysäyttänyt uusien turvetuotantoalueiden lupahaut. Lupia myös raukeaa, koska alueita ei oteta käyttöön, vaikka niihin lupa olisikin. Vapo ilmoitti juuri ennen joulua energiaturpeen myynnin puolittuvan vuoteen 2025 mennessä. Samansuuntainen kehitys on nähtävissä myös muualla. Tämä on mielestämme tärkeä ymmärtää, kun Suomessa tehdään energiaverotusta koskevia muutoksia.
Tavoitteena ei voi olla energiaturpeen parissa työskentelevien yrittäjien ja työntekijöiden rankaiseminen mahdollisimman lyhyellä siirtymäajalla ja jo valmiiksi vaikeaa tilannetta kärjistävillä lisäveroilla, vaan hallittu ja oikeudenmukainen siirtymä 2030-luvun hiilineutraaliuteen. EU:n vihreän kehityksen ohjelman keskeinen periaate on, että ketään ei jätetä siirtymässä yksin. Se koskee myös 4 200 turvealan henkilötyövuotta.
Tammikuussa komissio julkaisikin esityksensä oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta. Se on erittäin hyvä aloite ja tulee viedä Suomen osalta maaliin. Bioenergia ry:n mielestä rahoitus ja toimet tulisi kohdentaa niihin maakuntiin, joissa vaikutukset ovat suurimmat. Siirtymässä tulee kantaa vastuuta myös energiantuotannon polttoainetoimitusten huoltovarmuudesta, kun energiaturve korvautuu biomassalla. Toimiva Kemera-tuki on tässä tärkeässä roolissa. Siirtymää kohti ilmastoystävällistä energiantuotantoa tulee edistää myös teknologiaa kehittämällä. Turvealan näkökulmasta avainkysymys on, että siirtymän hallinnollinen toimeenpano kansallisella ja alueellisella tasolla sujuu joutuisasti sen jälkeen, kun EU-tason linjaukset ovat riittävästi selkiytyneet.
Harri Laurikka, toimitusjohtaja, 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi