Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi torstaina 8.8.2019 erikoisraportin, jonka aiheina ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä hillintä- ja sopeutumiskeinot maankäyttösektorilla. Raportti on tuonut keskusteluun maankäyttösektorin merkityksen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja korostanut tarpeita myös nykyaikaisen bioenergian lisäkäytölle. Keskusteluun ovat raportin yhteydessä nousseet myös bioenergian kasvavan käytön mahdolliset haittavaikutukset. Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka kommentoi:
– IPCC:n tänään julkaistussa raportissa bioenergiaa on käsitelty nimenomaan maankäytön näkökulmasta. Jos maata varataan pelkästään bioenergian tuotantoon, kyseinen alue voi olla pois esimerkiksi maapallon kasvavan väestön tarpeisiin tarvittavan ruuan tuotannolta. Suomessa bioenergian tuotanto perustuu kuitenkin erilaisten sivuvirtojen käyttöön, eikä maankäytön päätarkoitus ole energiantuotanto.
Voimassa oleva EU-lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö rajoittavat jo nyt ruokapohjaisten ja maankäytön muutoksia aiheuttavien raaka-aineiden käyttöä liikenteen biopolttoaineissa.
Bioenergia on globaalisti merkittävin uusiutuvan energian lähde. Vuonna 2017 globaalista loppuenergian kulutuksesta 18,1 % oli uusiutuvaa energiaa ja tästä noin 12,4 % oli bioenergiaa. Suurin osa (7,4 %) bioenergian käytöstä on perinteistä polttopuukäyttöä, nykyaikaisen bioenergian osuus on 5 %. Niin IPCC:n tuoreessa raportissa kuin myös kansainvälisen uusiutuvan energian järjestö IRENA:n uusimmassa energiamuutosraportissa nykyaikaista bioenergiaa tarvitaan merkittävästi lisää, jos ilmastonmuutos halutaan rajata selvästi alle kahden asteen. Nykyaikaiseen bioenergiajärjestelmään voidaan myös tulevaisuudessa integroida hiilidioksidin talteenotto, jolloin järjestelmällä on mahdollista päästä negatiivisiin päästöihin eli sitoa hiiltä ilmakehästä. Nykyaikaisen bioenergian osuus nousee IRENA:n REmap-skenaariossa vuoteen 2050 mennessä noin 16 %:iin loppuenergian käytöstä. Perinteinen polttopuukäyttö puolestaan vähenee merkittävästi.
– Bioenergian kohdalla ei siis keskustella käytön rajoittamisesta verrattuna nykyiseen käyttöön. Pääkysymykset ovat, kuinka nykyaikaista bioenergiaa voidaan tuottaa kestävällä tavalla moninkertaisesti lisää esimerkiksi liikenteen ja teollisuuden tarpeisiin – ja voidaanko hiiltä sitoa samalla pois ilmakehästä, Laurikka jatkaa.
Bioenergiaa tarvitaan maailmassa lisää, koska globaali energiajärjestelmä nojaa edelleen hyvin vahvasti (n. 80 % energian loppukulutuksesta vuonna 2017) fossiilisiin polttoaineisiin, joiden käyttö on ilmastonmuutoksen pääsyy. IRENAn REmap-skenaariossa fossiilisten polttoaineiden osuus on vielä vuonna 2050 yli 30 %.
IPCC:n raportissa nostetaan esiin myös turvemaiden rooli ilmastonmuutoksen kannalta. Turvetuotannon osuus maailman turvemaista on promillen osien luokkaa. Suomessa turvetuotanto keskittyy nykytilanteessa jo ojitetuille ja luontoarvoiltaan vähäisiksi luokitelluille turvemaille. Turvetuotannon jälkeen suonpohjalle voidaan järjestää tehokas hiilinielu. Ojitetulla turvemaalla maaperä on päästölähde riippumatta käyttömuodosta.
Lisätiedot:
toimitusjohtaja Harri Laurikka, puh. 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi
toimialapäällikkö Hannu Salo (turvemaat), puh. 040 502 2542, hannu.salo(a)bioenergia.fi