Sahat maksavat järeästä puusta moninkertaisen hinnan verrattuna energiapuun hintoihin. Energiapuun hinta on huomattavasti alhaisempi, koska energiapuu syntyy metsänhoidon tai metsäteollisuuden sivutuotteena.

EU:n päivitetty uusiutuvan energian direktiivi (RED2) julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 21.12.2018. Juuri valmistuneen direktiiviin sisällytettiin ensimmäistä kertaa puuenergian käyttöön liittyvät kestävyyskriteerit. Yhtenä huomion kohteena ovat olleet järeän puun ja kantojen energiakäyttö, joita käsitellään direktiivissä samoin kuin muitakin energiajakeita.

Markkinahinnat pitävät Suomessa huolen siitä, että järeä, metsässä kaadettu puu ohjautuu sahoille aina silloin, kun se on taloudellisesti ja toiminnallisesti järkevää ja puun laatu täyttää sahojen vaatimukset. Mänty- ja kuusitukista maksetaan kantohintana puun myyjälle tällä hetkellä keskimäärin yli 60 EUR/m3 ja koivutukista yli 45 EUR/m3. Järeästä energiapuusta taas maksetaan kantohintoja, jotka ovat korkeintaan lähellä kuitupuun hintoja eli alle 20 EUR/m3 tasolla. On siten selvää, että kannustin järeän puun mahdollisimman järkevään käyttöön on jo olemassa.

Järeän puun osuus lämpö- ja voimalaitosten biopolttoaineista on siksi alhainen. 2010-luvulla järeää puuta on käytetty vuosittain 0,3–0,54 milj. m3 ja vuonna 2017 käyttö oli 0,364 milj m3. Suomen lämpö- ja voimalaitoksissa käytettiin kaiken kaikkiaan kiinteitä puupolttoaineita vuonna 2017 kaikkiaan 20,0 miljoonaa kiintokuutiometriä (38,5 terawattituntia), joten järeän puun osuus oli 1,8 %.

Järeää puuta ohjautuu energiakäyttöön silti eri syistä:

  • eteläisimmässä Suomessa järeää puuta tulee ennen kaikkea maanousemasienen vaivaamista kuusikoista tai haavasta, missä puun kaadon yhteydessä todetaan laho, jonka aste määrää käytön joko selluntuotantoon tai energiaksi.
  • kaupunkialueiden rakennettavat tontit hakataan useimmiten niin että lähes kaikki puu viedään pois. Viime vuosina rakentaminen on keskittynyt pääkaupunkiseudulle, minkä seurauksena huomattavat määrät energiapuuta ml järeä puu, kannot ja pienemmät ainespuuerätkin on katsottu kokonaistaloudellisemmaksi viedä energiaksi. Poiskuljettaminen on näissä tilanteissa ensisijainen tehtävä rakentamisen mahdollistamiseksi.
  • ylijäreä tukkipuu, joka päätyy sahoille on liian järeänä sahauskelvotonta. Raja vaihtelee sahakohtaisesti, mutta yleinen maksimimitta on tyvipäästä enintään 55 cm paksummalta kohdalta. Ylijäreä osa terveestäkin puusta katkotaan usein jo metsässä kuitupuuksi tai energiapuuksi. Järeän puuston määrä on Suomessa kasvanut viime vuosikymmeninä.
  • järeää energiapuuta syntyy myös luonnontuhojen, kuten kovan tuulen, suuren lumikuorman tai hyönteistuhojen (esim. kaarnakuoriainen) seurauksena. Tuoretta havurunkopuuta ei saa metsätuholain mukaan jättää metsään. Tuhon laadusta riippuen osasta tukkipuukokoisesta puusta saattaa tulla energiapuuta.

Kantojen käyttö on puolittunut muutamassa vuodessa

Kantojen käyttö energiaksi on vähentynyt voimakkaasti Suomessa 2010-luvulla. Kun käyttö vielä vuonna 2013 oli 1,2 milj. m3, oltiin vuonna 2017 enää 0,54 milj. m3:n tasolla. Nykyinen käyttö perustuu ensisijaisesti vanhoihin varastoihin ja maankäyttömuutosten (rakentaminen, pellonraivaus) aiheuttamaan kannonostoon. Kantojen nostolle on jo nykyisissä metsänhoitosuosituksissa (Tapio 2016) selvät ohjeet, joiden mukaan kantojen nostoa korjuualoilla rajoitetaan metsäluonnon monimuotoisuuden ja maaperän puuntuotoskyvyn turvaamiseksi. Suositusten mukaan vanhoja kantoja tai halkaisijaltaan alle 20 cm paksuja kantoja ei korjata lainkaan. Halkaisijaltaan suurempia kantoja jätetään vähintään 25–50 kpl/hehtaari. Suositusten mukaan kannot myös jätetään kokonaan korjaamatta tietyillä korjuualoilla, kuten kalliometsissä, jyrkillä rinteillä, vesistöjen ja pienvesien suojakaistoilla ja metsäojien pientareilla.

Ruotsalaisen SLU:n 8-vuotisen kantotutkimuksen mukaan kannoista saatu energia on ilmaston näkökulmasta parempi vaihtoehto kuin fossiiliset polttoaineet. Ero on sitä suurempi, mitä pidempää aikaväliä tarkastellaan. Samanlaisia tuloksia on saatu myös Suomessa. Kannot ovat puuenergiajakeista varastoitavuudeltaan selvästi parhaita ja tukevat siten energiahuollon toimitus- ja huoltovarmuutta.

Metsäkeskusten vetämässä Monimetsähankkeessa on kehitetty uusia toimintamalleja ja toimintaa monimuotoisuuden turvaamiseksi koulutuksen avulla. Sen lisäksi alan toimijat ovat päivittäneet ohjeistuksiaan ja kiinnittäneet entistä enemmän huomiota monimuotoisuuteen metsissä. Metsäalan järjestöt ovat lisänneet viestintää tietoisuuden lisäämiseksi ja alan toiminnan parantamiseksi.

Lisätiedot: toimialapäällikkö Tage Fredriksson, puh. 040 511 2246, tage.fredriksson(a)bioenergia.fi