Pöyry on selvitellyt Bioenergia ry:n toimeksiannosta yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP) edistämismahdollisuuksia sekä metsähakkeen sähköntuotantotuen uudistamistarpeita ja -vaihtoehtoja. Eräänä keskeisenä lähtökohtana työlle oli Suomen energia- ja ilmastostrategian linjaus, että metsähakkeen tukijärjestelmän tarpeellisuutta ja kehittämistä arvioidaan vuoden 2018 aikana.
Suomessa vuonna 2011 käyttöönotetun metsähakkeen sähköntuotantotuen tarkoitus on, että metsähake olisi turpeen kanssa kilpailukykyinen polttoaine CHP-tuotannossa. Tuki kannustaa polttoainevaihdoksiin CHP-laitoksissa. Tukiaika on rajattu yksittäisen laitoksen osalta 12 vuoteen. Useimmilla laitoksilla 12 vuotta tulee täyteen jo vuonna 2023. Markkinaehtoisessa nykyjärjestelmässä tuen määrä on sidottu turpeen veroon ja päästöoikeuden hintaan, jotka molemmat vaikuttavat turpeella tuotetun energian hintaan.
Tukien markkinavaikutus ja EU:n valtiontukisäännöt otettava huomioon
Pöyryn selvityksessä todetaan, että energiapuumarkkinat ovat hyvin paikallisia ja metsähakkeen sähköntuotantotuen piiriin kuuluvien toimijoiden polttoainehankinta vaikuttaakin samalla alueella ja samoja jakeita käyttävien, myös tuen ulkopuolella olevien toimijoiden polttoainehankintaan. Haketuen kehittämistä harkittaessa olisikin syytä ottaa huomioon tuen vaikutus erilaisiin loppukäyttäjiin. Olisi myös syytä tarkastella vaikutuksia laajemmin puumarkkinoihin.
EU:n valtiontukisäännöt eivät salli ylitukien maksamista. Ylitukia voidaan estää esim. sitomalla tuki nykytavalla päästöoikeuden hintaan tai esimerkiksi polttoainehinnan tai sähkön hinnan kehitykseen.
Talviaikainen CHP-kapasiteettituki vauhdittamaan investointeja
Nykyisten CHP-laitosten korvausinvestointipäätökset ovat viime vuosina venyneet matalan sähkön hinnan takia. Osa energiayhtiöistä on jo päättänyt investoida erillislämpökattiloihin. CHP-laitosten korvaaminen lämpökattiloilla vähentää joustavan sähköntuotantokapasiteetin määrää ja myös kotimaisten polttoaineiden käyttöä. Huoleksi on noussut sähkötehon riittävyys erityisesti talven huippukulutusaikoina.
Kotimaisten polttoaineiden käyttöpotentiaalin kasvussa CHP-investoinnit ja niiden toteutuminen on avainasemassa. CHP-investointeihin ei kannusta nykyinen, metsähakkeen käytön lisäämiseen tarkoitettu tuki. CHP-investointien edistämiseksi voisi yhtenä vaihtoehtona olla talvikuukausina käytettävissä olevan kapasiteetin tukeminen esim. enimmillään kymmenen vuoden ajan. Sähkön tuotantokapasiteettitukiin liittyy sähkömarkkinavaikutuksia, jotka on syytä selvittää. Vaikutusten lievittämiseksi tuki voitaisiin sitoa sähkön hintakehitykseen.
Uusien CHP-investointien kannattavuutta voitaisiin parantaa myös asettamalla sähkön lattiahinta (esim. 45 €/MWh) nykyiseen polttoainesuhteisiin vaikuttavaan metsähakkeen sähköntuotantotukeen. Näin otettaisiin huomioon sähkön hintakehitys ja metsähakesähkölle maksettaisiin lattia-hintatukea alle 45 €/MWh sähkönhinnoilla, vaikka päästöoikeuden hinta nousisi.
Nykyisen metsähakkeen tukijärjestelmän hienosäätö matalan päästöoikeuden hinnan varalta
Nykyisellä tukijärjestelmällä vaikutetaan polttoainekäyttösuhteisiin nykylaitoksissa, mutta useita vuosia vallinneilla matalilla päästöoikeuden hinnoilla käyttö ei ole kasvanut odotetusti. Metsähakkeen käytön kasvattaminen, kun päästöoikeuden hinta on matalalla, voisi onnistua muuttamalla nykyisen tukijärjestelmän laskentakaavan parametreja siten, että tuki olisi korkeampi entistä matalammilla päästöoikeuden hinnoilla, siis että tuen määrä nousisi vielä kun päästöoikeuden hinta menisi alle 10 euron. Tätä kirjoitettaessa päästöoikeuden hinta on ollut jo viikkoja 13 €/t tasolla, eikä Pöyryn raportissa esitetty hienosäätö ole tässä tilanteessa tarpeellinen.
Metsäpään tuki varmistamaan kotimaisen puupolttoaineen ensisijaisuus
Puupolttoaineiden käyttöä voidaan edistää maksamalla tukea nykyisen järjestelmän mukaisesti sähköntuotannolle tai esimerkiksi tukemalla puupolttoaineiden tuotantoa tai logistiikkaketjua. Metsä- ja polttoainepään tuilla voidaan lähtökohtaisesti vaikuttaa olemassa olevien laitosten polttoainekäyttöön, mutta ei juurikaan investointeihin.
Metsäpään tuki voitaisiin tarkemmin kohdistaa kalliimman korjuukustannuksen jakeille ja siten kasvattaa järjestelmän kustannustehokkuutta. Tällöin erilaiset loppukäyttäjät, myös energiasektorin ulkopuoliset, olisivat tasa-arvoisessa asemassa ja vaikutukset puun raaka-ainemarkkinoihin pienenisivät. Lisäksi metsäpään tuki kohdistuisi vain kotimaiselle polttoaineelle, eikä tuontihakkeelle kuten nykytuki.
Puupolttoaineiden kuljetusetäisyydet todennäköisesti kasvavat 2020-luvulla, kun rannikolla sijaitseville laitoksille hankitaan kivihiiltä korvaavaa polttoaineita. Maksamalla tukea kuljetetun etäisyyden perusteella, voidaan kotimaisten polttoaineiden hankinta-aluetta kasvattaa.
Useamman tukimallin yhdistelmällä toimivaan ratkaisuun?
Vaihtoehtoja kotimaisten polttoaineiden käytön lisäämiseksi on useita. Kaikki reunaehdot (kustannustehokkuus, yksinkertaisuus, sähkö- ja polttoainemarkkinavaikutus, EU:n valtiontukisäännöt, energiantuottajien yhtäläinen kohtelu, jne.) täyttävää järjestelmää tuskin on mahdollista rakentaa. Järjestelmä, joka ottaa reunaehdot mahdollisimman hyvin huomioon ja maksimoi puupohjaisten polttoaineiden käytön ja kotimaisten polttoaineiden käyttöpotentiaalin kasvun uusien investointien myötä, voisikin koostua useamman eri tukimallin yhdistelmästä.
Jouko Rämö
Kirjoittaja on Bioenergia ry:n toimialapäällikkö, joka on ennakoitavan & katkeamattoman ja muutenkin kuluttajaystävällisen energiantuotannon ystävä.