Hämeen liitto
hameenliitto@hame.fi

Viite: Kanta-Hämeen maakuntakaavaehdotus 2040

Bioenergia ry:n lausunto kaavaehdotukseen

Kiitämme mahdollisuudesta lausua Kanta-Hämeen maakuntakaavan 2040
ehdotuksesta.

Bioenergia ry pitää kaavaehdotukseen liittyviä taustaselvityksiä ja laadintaprosessin aikajännettä sinänsä riittävinä. Kaikkien maakunnassa toimivien ja sen asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien tulisi näkyä lopullisessa maakuntakaavassa.

Maakuntakaavoitus on viimeistään uusien alueidenkäytön tavoitteiden
myötä muuttunut yhä enemmän iteroituvaksi toiminnaksi. Kaikkia maankäyttöön vaikuttavat elementit on syytä sovittaa yhteen jatkuvassa suunnitteluprosessissa.

Haluammekin kiinnittää huomiota lähinnä vain kahteen periaatteelliseen
asiaan kaavaehdotuksessa. Ensimmäinen niistä on maakuntakaavan mahdollistava ja puitteita luova merkitys ja toinen kaavamerkintöjen selkeys ja yksikäsitteisyys. Toivomme, että näihin voidaan vielä vaikuttaa nyt lausunnolla olevan kaavaehdotuksen viimeistelyn edetessä ennen sen lopullista hyväksyntää.

Maakuntakaavan mahdollistavuus

Jo kaavan valmisteluvaiheessa on tuotu esiin ja kaavoittajakin on myöntänyt, että turvetuotantoon kaavoitettuja alueita on niukasti. Tähän voidaan jatkossa odottaa korjausta. Uuden turvetuotannon pinta-alan kaavoittaminen on nähtävä parhaimmillaan mahdollisuutena niin luonnonympäristön,
rakennetun ympäristön kuin vesistövaikutustenkin intressien kannalta, koska eteläisen Suomen alueella eri maankäyttömuotojen yhteensovittamiseen on eniten tarvetta ja toisaalta eri turvetuotteilla jatkossakin suurin kysyntä.

Maakuntatason kaava on käypä työkalu, jota olisi rohjettava käyttää alueellisten tavoitteiden mukaan maankäytöllisten puitteiden luomiseksi. Jos kaavassa jo joitakin maankäyttömuotoja rajautuu suoraan tai epäsuorasti vähemmän toivotuiksi, ei tarkempaan hankekohtaiseen vaikutusten tarkasteluun ja luvitusvaiheeseen välttämättä päästä koskaan. Tämä ei tue kaavan mahdollistavaa vaikutusta.

Kaavamerkintöjen selkeys ja yksikäsitteisyys

Selkeät ja maanomistajien hyväksymät kaavamerkinnät ja suunnittelumääräykset luovat perustan onnistuneelle maankäytön suunnittelulle.

Viime aikoina eri maakuntien kaavamerkinnöissä ja niihin liittyvissä suunnittelumääräyksissä on kuitenkin esiintynyt horjuvuutta. Tämä on omiaan tuottamaan lisäkysymyksiä ja mahdollisesti epäselviä tulkintoja niin maanomistajille kuin myös maakunnan ulkopuolisille, investointeja harkitseville
toiminnanharjoittajille. Merkintöihin ja suunnittelumääräyksiin olisi syytä saada enemmän koordinaatiota – ainakin läheisten maakuntien kesken – vaikka maakunnallista itsemääräämisoikeutta pitääkin kunnioittaa.

Kanta-Hämeen kaavaehdotuksessa ongelmallisin on merkintä SL/MY. Sen yhteydessä kaavaselostuksessa ja alueluettelossa viitataan soidensuojelun täydennysohjelmaan. Tällaista ohjelmaa ei kuitenkaan ole olemassa, ainoastaan täydennysehdotus.

SL/MY-kaavamerkinnällä rajoitetaan maankäyttöä ja heikennetään maanomistajan oikeuksia. SL/MY-kaavamerkinnästä tulisi kokonaan luopua, ja tällä merkityt alueet jättää kaavaehdotuksessa ilman merkintää. Alueet, joiden suojeluun on maanomistajan hyväksyntä, voidaan merkitä oikeusvaikutuksiltaan yksikäsitteisellä ja selkeämmällä SL-kaavamerkinnällä. Tämä olisi paitsi omaisuuden suojan takaavaa myös joustavaa ja jatkuvan kaavoitustyön periaatteita tukevaa hyvää kaavoitusta, jolloin vaadittaviin selvityksiin ei tarpeettomasti sitoudu myöskään kaavoitusresursseja.

Mikäli SL/MY-kaavamerkintä kuitenkin tässä vaiheessa kaavaehdotukseen edelleen jää, tulee kaavamääräystä ehdottomasti muuttaa niin, että merkintä kumoutuu kokonaisuudessaan, siis myös MY-merkinnän osalta, neljän vuoden kuluttua, jos aluetta ei ole lunastettu luonnonsuojelualueeksi.

EOt –merkintä ja siihen liittyvä suunnittelumääräys on sen sijaan varsin onnistunut. Siihen on kuitenkin tarpeetonta liittää alueen seuraavaa maankäyttöä rajoittavaa suunnittelumääräystä ”jälkikäyttötavoitteena on metsätalous, ellei sitä ole erikseen määritetty lisämerkinnällä”. Tarpeettomia ovat myös alueluetteloon liitetyt lisämerkinnät – sl: linnustonsuojelu tai V: virkistyskäyttö – joillakin kohteilla.

Jälkikäyttötavoite ja erityisesti jälkikäytön lisämerkinnät tuleekin poistaa,
koska maaomistajalla on oikeus päättää omistamansa alueen maankäytöstä turvetuotannon päätyttyä eikä jälkikäyttöä ole tarpeen eikä yleensä edes voida ennustaa.

Turvetuotantoalueet koostuvat usein vuokratuista alueista ja tuottajan omistamista alueista  Turvetuotannon jälkeen seuraava maankäyttö voi tulevaisuudessa olla hyvin moninainen: suonpohjalle voi sinne jo rakennettua infrastruktuuriakin hyödyntäen syntyä perinteisen maa- ja metsätalouden lisäksi esimerkiksi kosteikko, energiakasvien lyhytkiertoviljelyn alue, aurinkopaneelikenttä tai toimintaa, jonka tarvetta emme vielä osaa edes ennustaa.

Helsingissä 2.3.2018

Harri Laurikka
toimitusjohtaja
Bioenergia ry