Uusiutuvan energian direktiivi positiivinen bioenergiaa kohtaan

EU:ssa saavutettiin kesäkuussa alustava sopu uusiutuvan energian direktiivin  (REDII) päivityksestä eri toimielinten välisessä kolmikantaneuvottelussa. Kesän aikana valmistuivat sovut myös direktiiveistä koskien energiatehokkuutta sekä jäsenmaiden ja komission välisestä tietojen hallinnointia. Nämä yhdessä muutamien muiden kanssa tulevat asettamaan yrityksille ja EU-jäsenmaille energiapolitiikan keskeiset rajat 2030-luvun alkuun asti.

Yleiskuva RED:stä on bioenergia-alalle alun odotuksia parempi. Ensimmäistä kertaa asetetaan eurooppalainen ja käytännössä globaali perustaso biomassan kestävyysvaatimuksille ja niiden osoittamiselle. Taso tulee kuitenkin aiheuttamaan monille maille merkittäviä haasteita, mutta se oletettavasti edistää myös toimialan kehittymistä käytänteiden parantumisen myötä.

Direktiivin valmistelun aikana oli esillä varsin hankalia käyttörajoituksia, jotka olisivat tuoneet byrokratiaa ilman saatavaa hyötyä. Näiden kohtien muuttuminen oli iloinen yllätys.

Määrätavoitteet nousivat

Keskeinen ja poliittisesti eniten vääntöä aiheutti uusiutuvan energian eri tavoitteita (kokonaistavoite ja liikenteen alatavoitteet) koskevat kohdat. Yleiset tavoitteet direktiivissä uusiutuvan energian osuudesta vuonna 2030 asettuivat 32 %:iin sitovaksi EU-tasolla. Komissio nosti omaa tavoitetta ja neuvostokin antoi myöten asettamastaan 27 % lähemmäksi parlamentin 35 % esitystä. Prosenttiosuutta kuitenkin tarkastellaan uudelleen 2023, jolloin se voi nousta.

Rakennuksissa käytettävän uusiutuvan lämmön ja jäähdytyksen lisäämisvelvoite jäsenmaalle on vuosittain 1,3 %-yksikköä, mutta yli 50 % uusiutuvan energian osuuden saavuttaneet maat voivat joustaa tässä tavoitteessa. Kaukolämmölle- ja jäähdytykselle on asetettu saman tyyppinen lisäämisvelvoite joustoineen.

Liikenteen uusiutuvien alatavoite vuodelle 2030 on 14 % osuus koko EU:n liikenteen energiankulutuksesta. Kehittyneiden biopolttoaineiden osuus vuonna 2030 tulee olla 3,5 %, mikä sisältyy 14 % osuuteen.

Kestävyyskriteerit tarkastelevat monia asioita

Bioenergian kestävyyden osoittamista säädellään artikloissa 26 ja 27.

Kestävyys pitää osoittaa liikenteen biopolttoaineiden tuotannon raaka-aineiden osalta sekä polttoaineteholtaan vähintään 20 MW olevissa kiinteän biomassan käyttökohteissa. Kaasumaisilla alaraja on 2 MW. Molemmat rajat koskevat myös sähköntuotantoa.

Keskeisessä roolissa on toiminnan riskinarviointi. Vastuu asetetaan toimijoille eli yrityksille, jotka käyttävät biomassaa edellä mainittuihin tarkoituksiin. Toimijoiden on arvioitava riskit perustuen viiteen eri kriteeriin:

  1. Raaka-aineen laillisuus tulee varmistaa
  2. Metsä pitää uudistaa
  3. Suojelualueiden olemassaolo tulee huomioida
  4. Vaikutuksen monimuotoisuuteen ja maaperän laatuun tulee minimoida
  5. Hakkuut pitää tehdä tavalla, joka ylläpitää tai parantaa metsän pitkän ajan tuotantokapasiteetin

Toimija voi katsoa riskejä maatasolla, jolloin tulee varmistaa kriteerien varmistamisen edellytykset biomassan hankintamaan lainsäädännön ja muun viranomaistoiminnan kautta. Mikäli kansallisen tason kriteerit eivät yhdeltä tai useammalta kriteeriltä täyty tai toimija muuten haluaa osoittaa kestävyyden hankinta-aluetasolla, voi silloin käyttää työkaluna kolmannen osapuolen tarjoamia sertifiointijärjestelmiä. Sertifiointijärjestelmien kehitystyö EU:ssa käynnistyy kansallisten toimeenpanojen edetessä.

Kaikki lähteet eivät ole kestäviä

Kestämättömiksi määritellään tietyn alkuperän raaka-aineet joka tilanteessa. Tämä tarkoittaa, että niistä tuotettua energiaa ei katsota a) uusiutuvaksi b) sitä ei voi laskea kansalliseen velvoitteeseen c) eikä sillä tuotettu energia tai laitos voi saada julkista tukea.

Tällaisia kestämättömiksi katsottavia lähteitä ovat: määritellyt suojelualueet, maatalousbiomassojen osalta monimuotoisen metsän käyttö (raivaaminen pelloksi) sekä korkeahiiliset alueet, kuten turvemaa tietyin ehdoin.

Päästöjä vähennettävä paljon fossiilisiin verrattuna

Bioenergian tulee uusissa laitoksissa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä elinkaarensa osalta fossiilisten polttoaineiden elinkaaripäästöihin verrattuna: 1.1.2021 aloittavilla kiinteään biomassaa käyttävillä vähintään 70 % ja 1.1.2026 aloittavilla vähintään 80 %.  Ennen 1.1.2021 aloittaneilla laitoksilla päästövähennystavoitetta ei ole. Nämä vähennykset tulee siis osoittaa laskelmilla, jotka huomioivat koko laitoksen polttoaineketjun ja polton.

Liikenteen biopolttoaineilla vähennysvaatimus on ennen 5.10.2015 aloittaneilla laitoksilla 50 %, sen jälkeen 60 % ja 1.1.2021 jälkeen aloittavilla 65 %.

Ellei päästövähennys täyty, ei tuotetta voida katsoa lain mukaisesti kestäväksi bioenergiaksi.  Jäsenmaat eivät saa asettaa tätä korkeampia kasvihuonekaasupäästöjen vähennysvaatimuksia toimijoille.

Sähköntuotannolle biomassalla tehokkuusvaatimuksia

Kiinteän biomassan käyttöä sähköntuotannossa halutaan rajoittaa vain tehokkaimpiin kohteisiin. Kun kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen rakennetaan uusia laitoksia tai vanhat siirtyvät käyttämään biomassaa, koskee niitä useat tehokkuusvaatimukset.

Raaka-aineiden markkinahäiriö ja jätehierarkia tarkkailussa

Valmisteluaikana julkisessa keskustelussa oli paljon esillä jätehierarkia, varsinkin liikenteen polttoaineiden osalta. Esitettiin myös vaatimuksia, että jäsenmailla pitäisi olla oikeus vaikuttaa biomassamarkkinoihin erilaisin bioenergian käyttörajoituksin. Lopputulos on sen suuntainen, että jäsenmaiden tulee huomioida jätehierarkia lainsäädännössään. Samoin annetaan mahdollisuus – mutta ei velvoiteta – tukijärjestelmistä säädettäessä sisällyttää rajoituksia, joilla vältetään vaikutukset raaka-ainemarkkinoihin.

Jäsenmailla oikeus asettaa lisävaatimuksia biomassalle

Osana neuvottelua jäsenmaille annettiin oikeus asettaa edellisten lisäksi kestävyysvaatimuksia koskien kiinteää biomassaa. Komissio tulee arvioimaan näitä mahdollisia lisävaatimuksia 2026 ja tarkkailee erityisesti niiden vaikutuksia sisämarkkinoihin.

Viimeinen sinetti syyskuussa ja vuosien toimeenpanon valmistelu

Parlamentti hyväksyy vielä muodollisesti neuvottelutuloksen marraskuussa. Sen jälkeen alkaa toimeenpano jäsenmaissa. Suomessakin aletaan syksyn aikana miettiä, mitä lakeja muutetaan täyttämään direktiivin vaatimukset. Myös komissio pohtii omaa ohjeistusta siitä, miten direktiivin vaatimukset tulee heidän mielestään täyttää. Haasteena on, että komissiossa on ajateltu julkaista ohjeistus vasta 2021 alkupuolella, jolloin kansalliset lait pitäisi olla voimassa.

Lisätietoa: Hannes Tuohiniitty, puh. 040 194 8628., hannes.tuohiniitty(a)bioenergia.fi