Turvesato parempi kuin vuosiin

Kolmen sateisen kesän jälkeen turvetta saadaan taas varastoitavaksi pahan päivän varalle. Sää suosi toukokuusta syyskuuhun niin, että tehollisesta tuotantokaudesta muodostui harvinaisen pitkä niin Suomessa kuin muuallakin Pohjois-Euroopassa.

Pohjoismaissa ja Baltiassa kulunut kesä rikkoi ennätyksiä säiden suhteen. Ilmatieteenlaitoksen mukaan touko‒elokuu oli Suomessa mittaushistorian lämpimin. Näin lämmin kesä toistuu keskimäärin 20‒30 vuoden välein, ja varsinkin alkukesä oli erittäin kuiva. Keskeisillä turvetuotantoalueilla maan länsiosissa ei satanut juuri lainkaan yli kuukauteen. Tämä johti monin paikoin monien turvelaatujen osalta optimikosteuden selkeään alittumiseen, jota pyrittiin tasoittamaan loppukesän kosteammalla turpeella.

Kaikkia turvelaatuja on voitu tuottaa tulevan talven kysyntää vastaavasti. Esimerkiksi kuiviketurvetta on nyt hyvin tarjolla. Sitä tarvitaankin paikkaamaan olkipulaa, joka johtuu kuivuudesta kärsineestä viljanviljelystä. Myös kasvuturvetta on saatu riittävästi. Energiaturpeen tavoin kuivuminen on ollut jopa liian nopeaa, ja tavoitekosteuden pitäminen on vaatinut erityistoimia.

Turvetuotantoalueiden paloja niin kentillä kuin aumoissakin on kirjattu lähes ennätysvuoden 2006 tahtiin. Lisääntynyt paloriski on vaatinut paljon lisätyötä, tuotannon tiukempia omaehtoisia tulirajoja ja yleistä valppautta. Selkeänä erona näyttäisi kuitenkin olevan, että vaikka lukumääränä palonalkuja on paljon, palanut tuotantoala on kuitenkin suhteellisen vähäinen. Palot saadaan talttumaan yleensä tuotantoyrittäjän omalla väellä, vaikka pelastuslaitos paikalla käykin. Myös hätäilmoituksen tekemisen kynnys on madaltunut.

Kesän tarkemmat tuotantoluvut selviävät vasta lokakuun myötä. Jo tässä vaiheessa on selvää, että takavuosien huipputuotantomääristä ei silti voida puhua. Viime vuosina energiaturpeen tuotantoa on sopeutettu alentuneeseen kysyntään, tehollinen tuotantopinta-ala on vähentynyt ja vanhemmilta kentiltä nosto käy väkisinkin hitaammin. On ennakoitu, että tämän kauden jälkeen suonpohjia siirtyy uuteen maankäyttöön tuhansia hehtaareja. Näiden tilalle olisi aiempaakin tärkeämpää saada nyt uutta tuotantopinta-alaa, jotta voitaisiin vastata myös muun kuin energiaturpeen kasvavaan kysyntään. Uusien alueiden myötä voidaan myös paremmin vastata moniin ympäristöhaasteisiin vanhoja tuotantoalueita paremmin.

Lisätietoa: Hannu Salo, puh. 040 502 2542, hannu.salo(a)bioenergia.fi