Tekisit paremman

Eduskuntavaalien tulos on selvillä, EU-vaalit ovat vielä edessä. Ensimmäiset osoittautuivat monessa mielessä ilmastovaaleiksi, vaikka vaalituloksen vaikutus ilmastoon on hyvin pieni. EU taas on iso ilmastotoimija, jonka toimilla on oikeasti merkitystä, vaikka senkin osuus päästöistä koko ajan pienenee.

Kun Suomen hallitusneuvotteluja vasta viriteltiin, Metsä Group kertoi käynnistävänsä varsinaisen hankesuunnittelun investoinneista Kemissä ja Raumalla. Ne vahvistaisivat Suomen alamäessä liukuvaa taloutta ja lisäisivät puunkäyttöä 6 miljoonaa kuutiota. Uutinen tuli hyvään aikaan, koska se konkretisoi suomalaisille ne asiat, joista metsäsektorilla on kysymys: käytetäänkö uusiutuvaa luonnonvaraa hyvinvoinnin luomiseen vai ei. Vastaanotto ei ollut kaikilta osin lämmin ja kasvava puunkäyttö nostettiin keskiöön. Kritiikin mukaan erityisesti Kemin investointiin pitäisi suhtautua varoen, koska sillä lisätään lyhytikäisten tuotteiden määrää ja korkean jalostusarvon tuotteet olisivat parempia.

Äskettäin sai alkunsa myös toinen, varsin erilainen hanke.

Kun Bioenergia ry piti Kevätpäiväänsä Vanhalla ylioppilastalolla vähän idempänä Helsingin yliopiston juhlasalissa ex-kansanedustaja Antero Vartia julkisti voittoa tavoittelemattoman säätiönsä uuden Compensate -päästökompensaatioidean, jossa ihmisiä käytännössä kannustetaan rahoittamaan metsitys- tai metsiensuojeluhankkeita. Toisin sanoen: houkutellaan liikkeelle yksityistä pääomaa ilmastonmuutoksen torjuntaan – ja ilman voiton tavoittelua. Kompensaatiota tekevät ihmiset, joilla on siihen varaa eli lähinnä keski- ja hyvätuloiset – mikä on sosiaalisesti hyvä tulokulma. Pääosin julkistusta kiiteltiin, mutta hanke sai myös kritiikkiä siitä, että se legitimoi kulutusta ja siirtää huomion väärään paikkaan. Jotkut epäilivät hankkeen tuottamia ilmastohyötyjä.

Yhteistä näille hankkeille on, että monessa mielessä hyvin positiiviset yksityisten toimijoiden avaukset saivat osakseen varsin nuivia reaktioita: teit joo, mutta eihän tuo ole riittävän hyvä - tekisit paremman. Se pistää mietteliääksi.

Suomi tarvitsee investointeja ja vientiä, jotta taloutemme kykenee ylläpitämään ne palvelut, joihin kaikki olemme tottuneet ja velanottoa voidaan vähentää - eikä kasvattaa. Samalla maailma tarvitsee kipeästi uusia ideoita, joilla yksityinen pääoma osallistuu niihin valtaviin investointeihin, joita päästöjen riittävä vähentäminen ja hiilinielujen kasvattaminen vaatii. Maailmassa investointiin fossiilisiin öljyyn ja kaasuun vuonna 2017 yli 700 mrd USD ja kivihiilen tuotantoonkin 80 mrd. Vartian säätiön edistämään metsäkadon ja metsien laadun heikkenemisen vähentämiseen (REDD+) on investoitu vuosina 2008–2017 yhteensä noin 1,7 mrd USD. 

Kun Metsä-Group julkisti vuonna 2014 Äänekosken tehtaan investointisuunnitelman, totesi silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr), että hanke on ”hieno ja ekotehokas” ja ”ympäristön kannalta hyvin innostava investointi”. Niinistö kehui myös hankkeen tuottamaa uusiutuvaa lisäenergiaa. Suomen hiilinielu vuonna 2013 oli 19 Mt. Vuonna 2017 se oli 20,4 Mt, vaikka puun käyttö kasvoi tuossa välissä 7 miljoonaa kuutiota.

Nyt ajattelu tuntuu monella suunnalla – ei ainoastaan vihreissä - muuttuneen totaalisesti: ehtoja sille, mikä on hyväksyttävää puuhun liittyvää liiketoimintaa, halutaan nopealla aikataululla tiukentaa. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että sama hanke toteutetaan naapurimaissa ja puut hankitaan silti Suomesta. On tärkeä muistaa, että riippumatta Suomen hallituksen toimista tai uusista lupamenettelyistä, EU:n LULUCF-asetus on jo tuonut puunkäytön ilmastotoimien alle ja sitä tullaan jatkossa sääntelemään.

Yritykset haluavat yleensä luoda mahdollisimman korkeaa lisäarvoa. Se vain on helpommin sanottu kuin tehty ja vaatii oman aikansa.

Lisätietoa: toimitusjohtaja Harri Laurikka, puh. 040 1630 465 , harri.laurikka(a)bioenergia.fi