Tavoitteena pitkäjänteinen energia- ja ilmastopolitiikka

Kevät alkaa tulla ja sen myötä eduskuntavaalit. Suomella on edessään mittavia haasteita eri politiikan alueilla vanhustenhoidosta julkiseen talouteen ja ympäristöön. Näyttääkin selvältä, että tulevat vaalit eivät ole ilmasto-, talous- tai sote-vaalit. Ne ovat kaikkia näitä ja vielä muutakin yhtä aikaa ja missään osa-alueessa ei voida epäonnistua.

Bioenergia ry julkaisi viestejään eduskuntavaaleihin jo viime vuoden toukokuussa. Haluamme pitkäjänteistä energia- ja ilmastopolitiikkaa, joka edistää bio- ja kiertotalouden ja työllisyyden kasvua sekä yrittäjyyttä. Toivoimme viime keväänä, että samalla kun päästöjen vähentämistä jatketaan, energia- ja ilmastopolitiikan tulisi tavoitella kansantalouden 2 %:n kasvutahtia 2020-luvulla. Valtiovarainministeriö arvioi joulukuussa, että vuonna 2019 Suomen BKT:n kasvu hidastuu 1,5 %:iin ja 1,3 %:iin vuonna 2020. Keskipitkällä aikavälillä kasvu hidastuu alle 1 %:iin. ETLA arvioi marraskuussa, että oikeilla ratkaisuilla 2 %:n kasvu on kuitenkin mahdollinen. Toivomme, että myös energia- ja ilmastopolitiikka tukee omilla ratkaisuillaan tavoitetta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi.

Kilpailukykyvalttimme Suomessa on korkeatasoinen osaaminen. Siitä on pidettävä huolta, ja hyvät toimintaedellytykset Suomessa takaavat, että teknologiaviennin hyvä kehitys jatkuu. Myös bioenergiateknologiassa meillä on huippuosaamista ja se on jo nyt merkittävä vientiala. Hiilensidontateknologia on tulevaisuuden ala, jossa Suomella on mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Ilmastopäästöjä voidaan arviomme mukaan vähentää energiasektorilla vuoteen 2023 mennessä 10–15 % vuodesta 2017. Samalla kun päästöjä vähennetään, voidaan metsien hiilivarastoja edelleen merkittävästi kasvattaa. Metsien maltillinen lisäkäyttö näyttää mahdolliselta. Hakkuiden kategorinen vähentäminen olisi kallis ja tehoton tapa lisätä hiilinieluja, koska biotalouden arvonlisä Suomen kansantalouteen on niin suuri. Samat tuotteet valmistettaisiin lisäksi jossain toisessa maassa. Hiilinielua voidaan silti tehostaa kohdennetuilla toimilla, joita paraikaa tutkitaan useammassa tutkimushankkeessa. Hyvä tavoite on päästöjen ja hiilinielujen tasapaino eli hiilineutraalius 2030-luvulla. Se ei tosin tullut helpommaksi, kun Tilastokeskus kertoi tammikuussa, että Suomen hiilinielut oli aiemmin merkittävästi yliarvioitu. Toivomme, että myös muu EU seuraa perässä ja saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä.

Päästökauppa on toimiva ja markkinalähtöinen ohjauskeino EU:n energiasektorin päästöille ja sen kehittämiseen tulee panostaa. Energiapuun käyttö kasvaa kivihiilikiellon ja muun sääntelyn myötä 2020-luvulla, ja monet ovat syystäkin huolissaan puun saatavuudesta. Siksi emme tarvitse enempää kieltolakeja eri energialähteille. Sen sijaan huomiota tulisi päästökaupan kehittämisen rinnalla kiinnittää energian toimitus- ja huoltovarmuuteen, joita voidaan tukea huolehtimalla energiapuumarkkinoiden toimivuudesta ja kehittämisestä, ylläpitämällä ja edistämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, ylläpitämällä riittävä turvetuotanto ja mahdollistamalla rajattu, metsänhoitosuositusten mukainen kannonnosto. Kotimaisen energian osuutta voidaan kasvattaa 5 %-yksikköä ja samalla vähentää ulkomaisen fossiilisen tuontienergian käyttöä.

Lisää energiapuuta voidaan saada etenkin vähentämällä metsätaloudessa taimikoiden ja nuorten metsien harvennusrästejä, jotka ovat edelleen Suomessa merkittävät (Luke 2017). Taimikon hoidossa ja varhaishoidossa poistetaan metsästä taimien kanssa kilpailevia puita, kasvillisuutta tai verhopuustoa. Nuoren metsän hoidossa on kyse laiminlyödyn taimikonhoidon vuoksi heikkolaatuiseksi kehittyneen metsän perkauksesta ja harvennuksesta. Näin samalla metsänhoitotyöllä voidaan edistää jäljellejäävän puuston parempaa kasvua ja samalla tuottaa sivuvirtana energiapuuta.

Samalla kun hyödynnämme metsiämme, meidän on vaalittava luonnon monimuotoisuutta aiempaa paremmin. Lahopuun määrää talousmetsissä on lisättävä koko Suomessa ja tuettava energiapuun (ml. kokopuu, hakkuutähteet, kannot) korjuussa uusimpien metsänhoitosuositusten mukaisia toimintatapoja. METSO-ohjelman rahoitusta tulee edistää 2019–2023 siten, että vuosille 2014–2025 valtioneuvoston periaatepäätöksessä sovittuun 96 000 ha:n pinta-alatavoitteeseen päästään. Turvetuotantoa harjoitetaan joka tapauksessa vain alhaisten luontoarvojen ojitetuilla turvemailla. Turvetuotanto on tulevaisuudessa enenevässä määrin muuta kuin energiaa: mm. kasvu- ja kuiviketurpeita, aktiivihiiltä ja kuituja.

 

 

Luke arvioi kesäkuussa 2017, että taimikonhoitorästejä on 795 000 hehtaaria ja nuorien metsien ensiharvennusrästejä lähes miljoona hehtaaria. Vaikka ensiharvennusmäärät ovat viime vuosikymmeninä selvästi lisääntyneet, lisäys ei vastaa metsänhoidollista tarvetta. Lokakuussa 2018 Luke kertoi, että viimeisen kolmen vuoden aikana nuorten metsien metsänhoidollinen tila on lievästi kohentunut ja ensiharvennusrästit ovat vähentyneet.