Selvitykset vahvistavat turvetuotantoalueiden vesiensuojelun onnistumisen

Ympäristölupahakemuksissa tarvitaan mahdollisimman tarkkaa ja todennettua tietoa toiminnan vesistöön aiheuttamasta kuormituksesta. Aineistona käytetään olemassa olevien tuotantoalueiden kuormitustarkkailuaineistoja.

Turvetuotannon valumaveden laadusta ja kuormituksesta on laadittu yleisselvityksiä näiden aineistojen avulla parin vuoden välein vuodesta 2009. Bioenergia ry:n toimeksiannosta tehtiin edellinen selvitys vuonna 2014, jolloin mukaan tulivat Vapon lisäksi muutkin tuottajat tarkkailuaineistoineen vuosilta 2008‒2012. Selvitykset ovat osoittaneet paitsi turvetuotannon vesiensuojelutoimien onnistumisen ja vähenevän kuormituksen, myös asioita joita kannattaa edelleen kehittää, kuten jatkuvatoimiseen virtaamamittaukseen panostamisen.

Uusin Bioenergia ry:n tilaama ominaiskuormitusselvitys on tähän saakka laajin ja perusteellisin selvitys turvetuotantoalueiden valumista, vedenlaadusta sekä ominaiskuormituksista turvetuotannon eri vaiheissa ja eri vesienkäsittelymenetelmillä. Pöyry Finland Oy laati selvityksen vuosien 2011‒2015 tarkkailuaineistojen pohjalta. Tarkastelut tehtiin kiintoaineen, kokonaisfosforin, kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) suhteen. Selvityksessä käytetty näytemäärä oli 73 % suurempi kuin edellisessä selvityksessä (2014). Tilastollisesti maan eri osien tarkastelu on hyvin luotettavalla pohjalla.

Fosfori- ja humus-arvoissa eroavaisuuksia

Tuotantovaiheessa pintavalutuskentiltä lähtevän veden fosfori- ja kiintoainepitoisuus sekä CODMn-arvot vertautuvat hyvin metsäojitettujen alueiden tasoon. Kemiallisilla vesienkäsittelykohteilla sekä fosforia että humusta kuvaava CODMn-arvo laskee selvästi alle metsäojitettujen alueiden keskiarvon. Kemikaloinnilla ei sen sijaan saada yhtä hyviä tuloksia kiintoaineen osalta.

Suurin ero luonnontilaisiin ja metsäojitettuihin alueisiin on turvetuotantoalueilta lähtevän veden korkeampi typpipitoisuus. Humuskuormitusta kuvaavat CODMn-arvot ovat olleet pienimmillään kosteikoilla ja kemikalointikohteilla. Pienimmät ravinnekuormitukset on mitattu kosteikoilla ja kasvillisuuskentillä. Pintavalutuskentillä keskimääräinen ainepoistuma oli 74 % kiintoaineesta, 37 % fosforista ja 26 % typestä. Sen sijaan humuksen poistuminen pintavalutuskentillä ei ollut yhtä tehokasta.

Erot aiempaan vuoden 2014 selvitykseen olivat kokonaisuutena ottaen vähäisiä. Pitoisuudet ja kuormitukset olivat kaikilta osin pienentyneet kahdessa vuodessa tuotantoalueilla, joilla oli pintavalutuskenttä ja kosteikko. Kasvillisuuskentillä vaihtelu oli suurempaa eikä selvää alenevaa trendiä havaittu.

Tervetuloa Pöyry Finland Oy:n järjestämään webinaariin ominaiskuormitus- ja ylivirtaamaselvityksistä 15.2.2017 klo 9.00–10.30.

Ilmoittautuminen 13.2.2017 mennessä: hannu.salo(a)bioenergia.fi