Politiikkaa, markkinoita ja teknologiaa

Kevätpäivän aamupäivässä kuultiin kirjava kattaus alan asiantuntijoiden esityksiä.

Ympäristöministeriön tuore ylijohtaja Leena Ylä-Mononen on toiminut vasta kolme viikkoa uudessa pestissään. Hän on itse metsänomistaja ja kakkoasuntona toimiva vanha kansakoulu lämpiää pelletillä. Oma auto liikkuu biokaasulla. Ylä-Mononen arvioi Europarlamentin olevan toimintakykyinen arviolta loka-marraskuussa. Tärkeänä aiheena Suomen puheenjohtajuuskaudella tulee olemaan rahoituskehysneuvotteluiden loppuunsaattaminen. Neuvoston kokoukset pyörivät normaalisti, noin kaksi kertaa pj-kauden aikana.

Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaan liittyvän keskustelun jatkaminen on yksi keskeinen asia. YK:lle pitää toimittaa loppuvuodesta Pariisin sopimuksen mukainen suunnitelma. Keskeiset jäsenmaat, kuten Saksa ovat kuitenkin olleet aiempia kriittisempiä kunnianhimon tasosta.

Muitakin isoja tapahtumia osuu Suomen puheenjohtajuuskaudelle: syyskuussa YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokous ja joulukuussa COP25 osapuolikokous Santiagossa.

Lainsäädännön osalta EU:ssa edetään suvantovaihetta.

Kotimaassa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma KAISU:n toimeenpano on työlistalla, kuten öljylämmityksen lopettaminen valtion kiinteistöissä 2025 mennessä. Ensimmäinen vuosikertomus annettaneen kesäkuussa eduskunnalle. Suomi tulee ajamaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja siihen ovat puolueet sitoutuneet.

Energiamarkkinasta oli kertomassa Fortumin johtava analyytikko Vesa Ahoniemi. Kivihiilen marginaalikustannuksissa päästöoikeuden osuus on noussut voimakkaasti ja irtikytkeytynyt hiilen hinnasta ilman päästöoikeutta. Päästöoikeuden hinta valuu vähemmän maakaasuun ja sitä kautta parantaa maakaasun kilpailukykyä verrattuna hiileen. Muutos on tapahtunut vuodessa.

Ahoniemi muistutti, että enää ei ole ei pelkästään pohjoismaisia sähkömarkkinoita, vaan eurooppalainen isompi markkina, sillä Suomesta voidaan myydä Espanjaan asti.

Ahoniemen mukaan päästökauppaa halutaan viedä hiiliveron suuntaan lattiahinnalla.

Vapo Oy:n liiketoimintajohtaja Mia Suominen avasi omassa esityksessään organisaatiossaan kehitetystä Vapo refinery 2030 -visiosta. Suosivuvirrat hyödynnetään kokonaisvaltaisesti kiertotalousperiaatteilla. Fiber- ja aktiivihiilituotanto käynnistyy pian sekä humus- ja sammaltutkimusprojekti on jo käynnissä. Refinery on Suomisen mukaan paljon muutakin kuin energiaa. Tavoitteena on korkea vastuullisuuden taso. Uusissa tuotteissa tarvitaan vähemmän turvetta raaka-aineeksi kuin energiantuotannossa. Pinta-alaa tarvittaisiin noin kuudesosa energiatuotannon pinta-alasta.

Aamupäivän teknologiaosuudesta vastasi VTT:n tutkija Tomi Lindroos. Lindroos esitteli hiilensidonnan teknologioiden tilannetta, erityisesti bioenergiaan liittyvää BECCS:iä. Lindroos korosti, että negatiiviset päästöt ovat positiivinen juttu. Huonoa imagoa on takavuosina tullut fossiilisilla polttoaineilla tehdyn CCS:n takia, mm. prosessin kalleudesta. Uudemmissa tutkimuksissa arviot CCS:n kustannuksista ovat kuitenkin laskeneet merkittävästi ja koko tuotannon ja logistiikan kustannus on 40–60 €/CO2tn. Yksi esimerkki alenevista kustannuksista on Bio-CLC eli biomassan poltto CLC-tekniikalla (Chemical Looping Combustion), jossa sivutuotteena syntyvä savukaasu koostuu hiilidioksidista ja vedestä. Kaasussa ei ole typpeä ja hiilidioksidi on täten helppo erottaa ja ottaa talteen

VTT:llä on lisäksi tehty vertailua keskisuuren suomalaisen kaupungin kaukolämpöratkaisusta. Vertailussa olivat kaukolämmössä käytettävä lämpöpumppu, bio-CHP ilman ja CLC-CCS:n kanssa. Lämpöpumpulla käytettiin laskennassa COP 3,5 mikä on korkealla hukkalämmöllä. Tarkastelun perusteella BECCS pärjää, jos laitoksen sijainti on kaasun logistiikan kannalta hyvä ja jos metsähakkeen hinta on noin 20 e. Silloin 30-40 e/MWh tukitaso riittäisi varmistamaan, että BECCS kannattaa.