Paljon porua iloisesta uutisesta

Viime päivinä keskustelu Suomen metsien hiilinieluista on käynyt taas kuumana. Keskustelu ryöpsähti professori Antti Asikaisen talousvaliokunnan avoimen kuulemisen (15.11.2018) jälkeen. Asikainen esitti valiokunnassa kalvon, jossa uusimpia arvioita hiilinielun kehityksestä verrattiin vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategian yhteydessä esiteltyihin laskelmiin. Kalvo oli alustava, sillä varsinaiset tulokset julkaistaan vasta lähiaikoina. Asia nousi kuitenkin nopeasti julkisuuteen, sillä arviot hiilinielusta olivat vuoden 2016 vastaavia paljon korkeammat ja hiilinielun suuruus on ilmastopolitiikan kannalta hyvin kiinnostava. Nielun koko tulee pitkälti ratkaisemaan ajankohdan, jolloin Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden – pisteen, jossa päästöt ovat yhtä suuret kuin nielut.

Reaktiot vaihtelivat metsäsektorin tyytyväisistä nyökyttelyistä ympäristöjärjestöjen ja vihreiden vaikuttajien epäuskoon: miten voidaan esitellä lukuja, joita ei vielä ole julkaistu, ja miten luvut voivat muuttua niin paljon lyhyessä ajassa? Helsingin yliopiston professori Jaana Bäck, joka on voimakkaasti kritisoinut hakkuiden kasvattamista, kyseli Twitterissä: ”Kuka tekikään aiemmat arviot hiilinieluista, jotka siis olivat vain puolet tai jopa vain 30 % uusista arvioista? Ampuuko Luke omaan jalkaansa?” Luken asiantuntijoista Kari T. Korhonen valotti Bäckille tulosta seuraavasti: ”Uudet laskelmat on tehty komission ohjeistuksen mukaisesti kasvumalleilla, joiden ennustama kasvu vastaa mitattua kasvua. Aiemmat laskelmat on tehty varovaisuusperiaattella malleilla, joissa kasvu vastaa viimeisen 30 vuoden keskitasoa.”

Hiilinielu on siis arvioitu suuremmilla kasvuluvuilla kuin vuonna 2016. Luvuilla, jotka perustuvat aiempaa enemmän mitattuun kasvuun. Kenellekään, joka on asiaa seurannut viime vuosina, tämä muutos tai sen vaikutus ei voi olla yllätys. Olen kuvannut tilannetta aiemmassa blogissani ”Ei epäröintiä” marraskuussa 2017.

Luke kuvasi kasvuoletuksen merkityksen erittäin hyvin jo vuonna 2016 julkaistussa skenaarioraportissa, josta löytyy seuraava kuva:

Energia- ja ilmastostrategian politiikkaskenaariossa (=vihreä katkoviiva) käytettiin kasvuoletusta, jossa oli jyrkkä muutos verrattuna sekä mittaustietoihin (= vihreä viiva) että aiempaan Low Carbon Finland 2050 -tutkimukseen (= vihreä pisteviiva). Muutos tehtiin varovaisuusperiaatteen nimissä (tarkemmin kuvattu raportissa) ja yksi oletuksista oli – hivenen banaalisti – että ilmastonmuutosta ei ole. Pyrkimys varovaisuuteen oli sinänsä varsin ymmärrettävä, mutta sen seurauksena poliittinen keskustelu lähti pahasti hakoteille. Syntyi kuva, että Suomen hiilinielu on väistämättä dramaattisesti romahtamassa. Energia- ja ilmastopolitiikan vaikutusarviossa ei jostain syystä tehty asiaan liittyen minkäänlaista epävarmuustarkastelua ja tulos kuvattiin hyvin yksioikoisena. Tämän tuloksena oli Ylen uutisen (3.2.2017) kaltaisia otsikoita:

Lähde: Yle uutiset, 3.2.2017

Näitä on myös eduskunnassa ja joissain tutkijapiireissä toisteltu itsestäänselvinä ja laajasti hyväksyttyinä tuloksina. Bioenergia ry kiinnitti epävarmuustarkastelun puuttumiseen huomiota jo lausunnoissaan vuoden 2016 strategiaan. Totesimme 13.2.2017:

”metsänkasvun ja siten hiilinielun kehityksestä ei ole tehty strategian vaikutusarviossa herkkyysanalyysiä, mikä on usein käytetty menetelmä tilanteissa, joissa lopputulokseen olennaisesti vaikuttavat laskentatekijät ovat hyvin epävarmoja. Tässä tapauksessa kyse on vielä yhteiskunnallisesti ja poliittisesti erittäin merkittävästä epävarmuustekijästä: jos metsänkasvu on ennakoitua suurempi, vaikutus vuositason hiilinieluun jää paljon ennakoitua pienemmäksi tai sitä ei edes ole”.

Asikaisen esittelemät uudet arviot kertovat nyt, että vaikutus hiilinieluun on paljon pienempi, jos metsien kasvuoletus perustuu mitattuun aineistoon. Keskustelua ei kuitenkaan helpottanut se, että 15.11.2018 esiteltyihin tuloksiin lipsahti pieni virhe, jonka Luonnonsuojeluliitto toi julkisuuteen 7.12.2018. Vuoden 2016 alkuperäiset luvut oli Asikaisen kalvossa esitetty noin 5 Mt liian pieninä. Varsinaisissa uusissa luvuissa virhettä ei ole. Korjattuna tilanne näyttää seuraavalta:

Kuva: Maaseudun Tulevaisuus perustuen Asikaisen alustaviin lukuihin 15.11.2018

Ero verrattuna vuoden 2016 lukuihin on pienestä virheestä (=keltainen väri) huolimatta todella suuri. Hiilinielu on selvästi korkeammalla tasolla ja pysyy korkealla tasolla koko tarkastelujakson. Se näyttää Suomen ilmastotavoitteiden kannalta erittäin hyvältä, sillä tällä kehityksellä Suomella on loistavat mahdollisuudet saavuttaa hiilineutraalius jo 2030-luvulla. Moni maa maailmassa ei siihen pysty.

Kyse on kuitenkin skenaariosta, joka olettaa, että kasvun hyvä kehitys jatkuu ja Suomen metsiin ei iske suuria tuhoja. Kuva olettaa myös, että 80 miljoonan hakkuut saavutetaan vasta 2025 – jos niin tapahtuu jo aiemmin, tulevaisuuden hiilinielu pienenee kuvassa esitetystä.

Iloinen uutinen tämä silti oli.

Lisätietoa: Harri Laurikka, puh. 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi