Mitä LULUCF-päätös ei ratkaise

Pelastuuko ilmasto? Noudatetaanko Pariisin sopimusta? Ratkeaako päästöjen ja nielujen kohtalo meillä ja maailmalla? Siirtyvätkö päätökset Suomen metsistä Brysseliin? Jäävätkö biotalouden uudet tuotteet haaveeksi? Vastaus on ei. Ei ratkaise.

Euroopan parlamentti teki 13.9.2017 Suomen biotalouden kehittämisen ja bioenergiasektorin kannalta tärkeän päätöksen (ks. Bioenergia ry:n tiedote). Metsämaan hiilinielujen vertailutason määrittämiseen ei ole pakko soveltaa kaavamaista ja sattumanvaraista, metsien historialliseen käyttötasoon nojaavaa laskentaa. Parlamentin kanta on jäsenmaiden kannalta tasa-arvoisempi.

Jäsenmaat päättävät oman kantansa todennäköisesti 13.10.2017 Ennakkotietojen mukaan ratkaisu eroaa merkittävästi parlamentin kannasta. Neuvoston kanta perustunee komission alkuperäiseen esitykseen ja siihen liitettävään kompensaatioon metsäisille maille. Kompensaatio on joko riittävä tai jättää paljon toivomisen varaa. Lopullinen LULUCF-päätöksen muoto selviää instituutioiden kolmikantaneuvotteluissa.

Oli lopputulos mikä hyvänsä, voidaan tunnistaa tiettyjä keskusteluun nousseita asioita, joita LULUCF-päätös ei ratkaise:

Päätös ei ratkaise ilmastokysymystä. LULUCF-päätöksestä on parlamentin päätöksen jälkeen puhuttu mahtipontisesti ilmastotyön kohtalonkysymyksenä. EU:n päätös käsittelee vain ja ainoastaan EU:n maankäyttösektoria, jonka tilanne globaalissa tarkastelussa on kohtuullisen hyvä. Hiilinielujen osuus EU:n fossiiliperäisistä päästöistä on noin 7 %. EU:n fossiiliperäisten päästöjen osuus globaaleista päästöistä taas on alle 10 %. Lisäksi hakkuiden vähentäminen EU-alueella voisi johtaa puuntuonnin lisääntymiseen EU:n ulkopuolelta ja teräksen, sementin ja muovin käytön kasvuun.

Päätös ei ratkaise noudattaako EU tai Suomi Pariisin ilmastosopimusta. Ennen Pariisin ilmastokokousta Suomi osana EU:ta sitoutui vähintään 40 % päästövähennykseen vuoden 1990 tasolta vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2015 mennessä Suomi oli vähentänyt ”nettopäästöjään” (= päästöt – nielut) 49 % EU:n keskiarvon ollessa 26 % vuoden 1990 tasolta. Ennen Pariisia taakanjako- ja päästökauppasektoreille sovittiin EU:ssa täsmälliset vähennystavoitteet. Vaikutusarviot laskettiin ilman maankäyttösektoria. Maankäyttösektorista ei sovittu juuri mitään muuta kuin että se liitetään mukaan myöhemmin. Sitä koskeva yksityiskohtainen laskentaratkaisu ei sisältynyt EU:n alustavaan panokseen Pariisin ilmastosopimuksessa.

Päätös ei ratkaise miten muut maat lähestyvät maankäyttösektoria. EU:ta seurataan ilmastoasioissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jos EU:n enemmistö ampuu Suomea ja paria muuta hassua jalkaan, niin kaikki olisivat valmiita ampumaan itseään jalkaan. Monissa maissa maankäyttösektori ei ole lainkaan hiilinielu, vaan päästölähde muiden päästöjen lisänä. Esimerkiksi Indonesian maankäyttösektorin päästöt ovat noin kaksi kertaa EU:n hiilinielun suuruiset. Jos kaikki maat pääsisivät maankäyttösektorilla edes EU:n tilanteeseen, oltaisiin jo pitkällä, kuten esim. IRENA:n tuore analyysi osoittaa.

Monet maat ovat jo kertoneet, miten aikovat LULUCF-sektoria käsitellä ennen vuotta 2030. Esimerkiksi Brasilia aikoo laskea päästöt ja nielut suoraan päästöinventaariosta yhteen. Koska Brasilian metsäkato on merkittävästi vähentynyt vertailuvuodesta 2005, Brasilia voi tällä laskentatavalla lisätä muiden sektoreiden fossiiliperäisiä päästöjä yli 40 % vuoteen 2025 mennessä. Teollisuusmaista esimerkiksi Kanadan pitkän aikavälin strategia taas puhuu kestävästä metsätaloudesta, biotaloudesta ja ”hiilivarastojen säilyttämisestä tai lisäämisestä”. Mailla tulee olemaan hyvin erilaisia lähestymistapoja. Pariisin ilmastosopimukseen liittyvät harmonisoidut toimintatavat ovat vasta kehitteillä.

Päätös ei ratkaise Suomen päästöjen kehitystä. LULUCF-keskustelussa on luotu kuva, että Suomen hiilinielut ovat lähes varmasti puoliintumassa energia- ja ilmastostrategian hakkuuskenaariolla (79 Mm3 2035 mennessä). Tämä arvio perustuu kuitenkin skenaarioon, jossa ilmastonmuutosta ei ole otettu huomioon. Skenaariossa ei myöskään ollut käytettävissä kesäkuussa julkaistuja VMI12:n alustavia tietoja metsien lisääntyneestä kasvunopeudesta. On siten täysin mahdollista, että energia- ja ilmastostrategian hakkuilla hiilinielu pienenee merkittävästi vähemmän kuin aiemmin on arvioitu. Tämä taas tarkoittaisi, että Suomen nettopäästöt jatkaisivat laskuaan vuosina 2017‒2030: voimme hyvin olla vuonna 2030 tilanteessa, jossa nettopäästöt ovat esim. jo 60‒70 % vuoden 1990 alapuolella. Se tarkoittaisi myös, että Suomi saavuttaisi hiilineutraaliustavoitteen jo ennen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa tavoitteeksi otettua vuotta 2045.

Päätös ei ratkaise mitä Suomi maankäyttösektorillaan tekee. LULUCF-päätös on sitovaa EU-lainsäädäntöä ja voi luoda Suomelle pitkäaikaisen kansainvälisen velvoitteen ylläpitää vastikkeetta tiettyä hiilinieluatasoa riippumatta siitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu. Pahimmillaan se pakottaa Suomen ostamaan päästöyksiköitä mailta, joiden hiilinielu on Suomea pienempi tai negatiivinen. Se myös lisää investointeihin liittyvää riskiä. Mitään erityistä hyötyä menneeseen hakkuuintensiteettiin perustuvasta vertailutasosta ei Suomelle ole. Jos LULUCF-päätökseen taas jää enemmän kansallista harkintavaraa, Suomen vaihtuvat poliittiset päättäjät määrittelisivät ‒ niin kuin tähänkin asti ‒ mikä Suomessa on yhteiskunnan etujen mukainen hakkuutaso tai hiilinielu. Sama pätee kaikkiin Suomen metsien monimuotoisuuteen liittyviin poliittisiin ratkaisuihin.

Päätös ei ratkaise kehittyykö biotalous uusien, korkean jalostusarvon tuotteiden suuntaan. Biotaloussektorilla on jo nyt vahva pyrkimys ja myös toimet kehittää puusta pidemmälle jalostettuja tuotteita täysin riippumatta LULUCF-päätöksestä. Ensisijaiset ajurit ovat kilpailu ja teollisuuden oma intressi. Puurakentamisen tai puupohjaisten vaatteiden edistyminen ei ole kiinni siitä, myykö Suomi sahatavaraa tai sellua Kiinaan - saati käytetäänkö näiden sivuvirtoina syntyvät jakeet energiaksi. Bioenergian takia Suomessa ei metsiä hakata nytkään: viime vuosina hakkuukertymän ollessa kasvussa energiapuun osuus on vähentynyt.

Lisätietoa: toimitusjohtaja Harri Laurikka, puh. 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi