Maankäyttösektorilla tarvitaan lisätutkimusta

EU:n LULUCF-lainsäädännön myötä ilmastopolitiikan osaksi tuodulla maankäyttösektorilla on merkittävä rooli Suomen ilmastotavoitteiden – erityisesti hiilineutraaliuden - saavuttamisessa. Maankäyttösektorille ilmastotavoitteet ovat kuitenkin vain yksi osa monien muiden maankäyttöön kohdistuvien tavoitteiden joukossa.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttaman Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi -hankkeen (MISA) tulokset julkaistiin 31.1.2019. Hankkeessa pyrittiin selvittämään, maankäytön muutosten syitä, mahdollisia ohjauskeinoja vähentää syntyviä päästöjä ja lisätä nieluja sekä tuottaa tarkempien kustannus- ja vaikutusarvioita. Erityisesti keskityttiin tarkastelemaan metsäkatoa, metsitystä ja turvemaiden viljelyä.

Suomen metsien kokonaisnieluun verrattuna metsityksen, metsäkadon ehkäisyn ja maatalousmaiden ilmastotoimien vaikutukset päästöihin ja nieluihin ovat suhteellisen pienet. Nämä päästöt ja nielut kuitenkin huomioidaan vuosien 2021–2030 LULUCF-tilinpidossa täysimääräisinä toisin kuin metsänielut.

Vuosittain metsää raivataan muuhun käyttöön noin 0,1 % metsämaasta eli noin 19 000 ha. Siitä aiheutuvat päästöt ovat noin 3–4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Metsäkadosta noin puolet aiheutuu rakentamisesta ja infrastruktuurin kehittämisestä ja kolmannes maataloudesta. Suomessa, EU:n metsäisimmässä maassa, jonka pinta-alasta yli 70 % on metsämaata, on vaikea kokonaan välttää rakentamisesta johtuvaa metsäkatoa.

Metsien raivaamista pelloiksi tai yhdyskuntarakentamiseen voitaisiin tutkimuksen mukaan vähentää maankäytön muutokseen kohdistuvalla maksulla. Maanomistajilla on kuitenkin omaisuudensuoja ja raivausmaksun oikeudenmukaisuudesta eri tilanteissa nousee lisäkysymyksiä. Raivausmaksun lisäksi ohjauskeinoksi esitettiin metsitystukea. Metsityskohteiksi sopisivat tutkimuksen mukaan esimerkiksi kasvukunnoltaan heikot ja ruoantuotannon kannalta merkityksettömät pellot. Pellonmetsityskokeiden perusteella metsitys ei kuitenkaan aina onnistu. Tutkimuksessa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan Suomen metsityspotentiaali on melko pieni.

Ilmaston kannalta hyödyllisimpänä keinona nähdään erityisesti turvemailla sijaitsevien metsien raivauksen rajoittaminen. Haasteelliseksi metsäkadon rajoittamisen juuri turvemetsien osalta tekevät mm. karjatilojen lannanlevityspinta-alavaatimukset, maataloustukien pinta-alasidonnaisuus sekä rajoitusten alueellinen kohdistuminen maan eri osiin. On siis käytännössä purettava nykyistä ohjausta, jotta voitaisiin saada toivottuja tuloksia uusin keinoin.

Ohjauskeinovalikoimaan esitettiin lisäksi vaihtoehtoina hiilensidonnan kompensointiin hiilikorvausta, tarjouskauppaa ja hiilikompensaatiota. Hiilikorvausjärjestelmän osalta haasteiksi nousevat muun muassa maksun suuruuden määrittely sekä mittaamisen ja seurannan toteutus. Esimerkiksi epävarmuudet metsien tulevaisuuden kasvusta tulisi ottaa huomioon kompensaatioissa, eikä olemassa olevilla malleilla pystytä antamaan kovin luotettavia tuloksia. Lisäksi on huomioitava toimenpiteiden lisäisyyden problematiikka: monet metsänomistajat sitoisivat hiilidioksidia metsiinsä joka tapauksessa, jolloin korvauksen nettovaikutus pienenee.

Kasvihuonekaasuinventaarion osalta kehittämistarpeiksi tutkimuksessa nostettiin muun muassa maankäyttömuutosten vaikutusten raportointi. Lähivuosien kehityskohteina mainitaan esimerkiksi erilaisten pohjaveden pinnan nostoa vaativien käsittelymenetelmien (mm.  säätösalaojitus, kosteikkoviljely ja ennallistaminen) sisällyttäminen laskentaan. Kaikki edellä mainitut vaativat lisätutkimusta.

Kasvihuonekaasuinventaarion epävarmuus on suurinta juuri LULUCF-sektorilla. Vuonna 2016 LULUCF-sektorin osalta epävarmuusprosentti oli 51 % kun taas energiasektorilla se oli 1 %. Jotta ilmastotoimet maankäyttösektorilla voidaan toteuttaa ja todentaa onnistuneesti, on kyettävä osoittamaan toimenpiteiden vaikutukset nykyistä tarkemmin.

Myös Suomen ilmastopaneelin 18.2.2019 julkaisemassa raportissa painotetaan lisätutkimuksen tarpeellisuutta maankäyttösektorin nielujen ja päästöjen määrittelyssä (tiedote:). Nykytiedon varassa ei voida tehdä luotettavia arvioita tulevaisuuden kehityksestä metsien eikä maaperän osalta.

Maankäyttösektorilla on kyettävä sovittamaan yhteen erilaisia tavoitteita. Maankäytön ilmastovaikutusten lisäksi muun muassa talous- ja työllisuusvaikutukset ovat merkittäviä kansataloudellemme. Ympäristövaikutukset voivat olla erisuuntaisia: ilmastovaikutus voi olla positiivinen, mutta vaikutus biodiversiteettiin negatiivinen tai päinvastoin. Tulevien maankäyttösektorin politiikkatoimien on perustuttava parhaaseen mahdolliseen tietoon ja otettava huomioon sektorin vaikutusten kirjo. Maankäyttösektorilla, kuten muillakin toimialoilla, tarvitaan pitkäjänteistä politiikkaa. Tarvitsemme monitavoitteista metsänhoitoa sekä maankäyttöä, jossa on tilaa maanomistajien omille päätöksille.

MISA-hanke kytkeytyy Luken MALULU-hankkeeseen, jossa tutkitaan eri skenaarioin maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050 sekä VTT:n ja SYKE:n PITKO-hankkeeseen, jossa tarkastellaan LULUCF-sektorin ulkopuolista kokonaispäästökehitystä pitkällä aikavälillä. Näistä hankkeista odotetaan tuloksia helmikuun loppuun mennessä.

Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi -raportti

Lisätietoja: Erika Lahti, erika.lahti(a)bioenergia.fi, puh. 050 324  1163

Kuva: Luke