LULUCF: Muutetaan se

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta (ENVI) päätti oman kantansa maankäyttösektorin (LULUCF) päästölaskentaan 11.7.2017. Tulos oli Suomen kannalta todella huono. Syksyn neuvotteluissa parlamentissa ja neuvostossa tulos pitää yrittää kääntää edes siedettäväksi.

ENVI:n päätös merkitsisi LULUCF-sektorilla siirtymistä saastuttaja maksaa -periaatteesta metsäinen maa maksaa -periaatteeseen, koska ehdotettu laskenta ei perustu luonnontieteelliseen nieluun. Se on täysin keinotekoinen rakennelma, joka perustuu historialliseen metsien käyttöön. Historiallista vertailujaksoa on valittu huutamalla kuin hevosmarkkinoilla: komissio ehdotti 1990–2009, ENVI päätyi vuosiin 2000–2012 ja jäsenmaat ovat huudelleet vuodet 2000–2009. Tasapuolisuutta jäsenmaille saati jäsenmaiden eroja maankäyttösektorin merkityksen osalta ei ole mietitty lainkaan. Perusidea on se, että EU kiristää ilmastopolitiikkansa kunnianhimoa LULUCF-sektorin avulla, koska siihen ei päästökaupassa eikä taakanjakosektorilla pystytty. Tämä tietysti sopii monille ja kärsijöitä ovat lähinnä metsäiset maat.

Suomen viennistä yli 10 mrd euroa tulee suoraan metsäteollisuudesta. Lisäksi Suomi vie merkittäviä määriä biopolttoaineita ja metsä- ja bioenergia-alaan liittyvää teknologiaa. Suomen käyttämästä energiasta lähes 30 % tulee puusta. Suomessa on suunnitteilla todella paljon biotalouteen liittyviä investointeja. Miljoonan kuution hakkuut tuovat Suomen talouteen n. 600–700 miljoonaa euroa.

ENVI:n päätös olisi biotalouden kehitykselle ja Suomen taloudelle suuri riski. Huolimatta siitä, että Suomi on vasta EU:n 11. rikkain maa, jolla on julkisessa taloudessaan vielä merkittäviä tulevaisuuden haasteita, taakanjakosektorillemme määritelty päästötavoite on EU:n kovimpien joukossa: 39 %. Tätä komissio mm. perusteli sillä, että Suomi olisi yksi niistä maista, joka voisi hyödyntää ns. LULUCF-joustoa (=1,3 %) tavoitteen saavuttamiseen.

Nyt näyttää päivän selvältä, että hakkuiden kasvaessa Suomen oman strategian mukaisesti 79 miljoonaan kuutioon vuoteen 2035 mennessä, mitään LULUCF-joustoa ei olisi käytettävissä. Päinvastoin: Suomi joutuisi todennäköisesti ostamaan päästökiintiöitä muilta jäsenmailta LULUCF-tavoitteen saavuttamiseen sekä toisia kiintiöitä taakanjakosektorin tavoitteen saavuttamiseen. Suomen päästötavoite käytännössä kiristyisi – ehkä jopa merkittävästi. Eurooppaneuvosto sopi vuonna 2014, ettei yhdenkään jäsenmaan päästötavoite saa ylittää -40 %. Tätä periaatetta Suomen kohdalla rikottaisiin räikeästi.

No mitä ENVI:n päätöksellä sitten saavutettaisiin ilmaston kannalta? Luken, Tapion ja NMBU:n tuoreiden alustavien tulosten mukaan hakkuut EEA-alueellla vähenisivät ja siirtyisivät 80 %:sti EU:n ulkopuolelle. Se taas vähentäisi näissä maissa hiilinieluja. Tulokset eivät olleet herkkiä sille, mikä vertailujakso historiasta valitaan. Suomen osalta tulokset tarkoittaisivat oletettavasti lisääntyvää puun tuontia varsinkin Venäjältä. Lisäksi osa puutuotteista EEA-alueella korvautuisi muilla ratkaisuilla (esim. teräs, sementti ja muovi). On selvää, että tuollaisen skenaarion kansantaloudelliset vaikutukset olisivat mittavia koko EU:ssa, mutta erityisesti puun käytöstä riippuvaisessa Suomessa.

Maankäyttösektorin todellinen ilmasto-ongelma eivät ole Suomen harjoittaman metsätalouden hakkuut, vaan erityisesti metsäkato trooppisissa maissa, päästöt maaperästä ja lämpenevän ilmaston myötä lisääntyvät luonnontuhot. Kun koko EU:n LULUCF-sektori on vuosittain yli 300 Mt:n hiilinielu, Brasilian LULUCF-sektori oli 2000-luvun vaihteessa yli 1 200 Mt päästön puolella ja Indonesia noin 820 Mt. Brasiliassa metsäkatoa on onnistuttu 2000-luvulla vähentämään siten, että vuonna 2012 oltiin enää 250 Mt:n tasolla. Indonesiassa kehitys on ollut paljon heikompaa ja monissa muissakin maissa kehitys on huolestuttavaa. Teollisuusmaiden luonnontuhoja, kuten metsäpaloja, ei tarvitse laskea päästöinventaarioihin. Tästä esimerkki on Kanada, jossa vielä hetki sitten inventaariossa oltiin reilusti päästön puolella, mutta uusimmassa inventaariossa hypättiin 5 % nielun puolelle, kun luonnontuhot poistettiin. Fiksulla metsätaloudella luonnontuhojen määrään voidaan pyrkiä vaikuttamaan.

Lisätietoa: toimitusjohtaja Harri Laurikka, puh. 040 1630 465, harri.laurikka(a)bioenergia.fi