Kotimaisten polttoaineiden tulevaisuuden ennustaminen on haastavaa

Bioenergiapäivien seminaarin paneeli pohti kotimaisten polttoaineiden ja CHP:n tulevaisuutta. Paneelissa mukana olivat työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Petteri Kuuva, Elenia Lämpö Oy:n tekninen johtaja Anne Piispanen, Oulun Energia Oy:n liiketoimintajohtaja Pertti Vanhala, Westas Group:in toimitusjohtaja Pekka Kopra ja Gaia Group Oy:n johtava asiantuntija Mikko Kara. Paneelin juonsi toimittaja Kirsi Heikel.

Heti paneelin alussa tuli hyvin esille Oulun Energian ja Elenian haastavat päätöksentekotilanteet: Rakentaako CHP-voimalaitos vai pelkkä lämpökattila? Joka tapauksessa Oulun ja Hämeenlinnan kaupungit pitää lämmittää. Tuulimyllyt tai aurinkoenergia eivät ole käyttökelpoisia ratkaisuja. Nykyisillä matalilla sähkönhinnoilla CHP-laitos ei ole kannattava, mutta jos nyt investoidaan pelkkään lämpökattilaan, sähköntuotannon ovi sulkeutuu jopa 30 vuodeksi. Vuoteen 2030 mennessä Suomessa on poistumassa noin 3 000 MW CHP-sähkötehoa, josta runsas kolmannes nojaa kotimaisten polttoaineiden käyttöön.

Piispanen ja Vanhala muistuttivat, että CHP-laitoksen sähköntuotanto on suurimmillaan talven huippukulutuksen aikana kun lämpöäkin tarvitaan eniten.

Sähkönhinnan arviointi 2020-luvulle ja vielä pidemmälle on erittäin haastavaa. Tämän lisäksi kotimaisten polttoaineiden (metsäenergia ja turve) kohtelu on arvoitus ja sisältää paljon ns. poliittisia riskejä.

Mikko Kara muisteli, että bioenergiaa on Suomessa edistetty eri tavoin 1990-luvun alusta lähtien. Jatkuvasti tapahtuvien tuki- ja verokohtelumuutosten lisäksi epävarmuutta aiheuttaa investoijille tulevat biomassan kestävyyskriteerit. Kara peräänkuulutti markkinaehtoista järjestelmää, mutta totesi sen käyttöönoton olevan nykytilanteessa vaikeaa. Kara nosti esiin CHP:n tärkeää roolia koko pohjoismaisessa sähköverkossa, koska se tuottaa pyörivää tehoa ja on siten tärkeä sähköjärjestelmän inertian säilyttämiseksi. CHP-laitokset ovat siis oleellinen osa toimitusvarmaa sähköjärjestelmää.

Petteri Kuuva näki sähkön halvan hinnan olevan CHP:n suurimman ongelman, lisäksi kaikkeen polttoon liittyvän energiantuotannon tulevaisuus on kysymysmerkki. Kuuva mainitsi, että Saksassa CHP:lle on oma tukijärjestelmä.

Pekka Kopra muistutti, että kaikkia metsäenergiajakeita pitäisi kohdella tukien osalta tasapuolisesti. Tähän liittyen sahat ovat esittäneet nykyisen metsähaketuen poistoa sivutuotteiden markkina-aseman parantamiseksi. Kuuva muisteli aikaa, jolloin sivutuotteilla oli verotuki, mutta siitä luovuttiin koska katsottiin, että puru ja kuori menevät muutenkin polttoon. TEM on energia- ja ilmastostrategian linjauksen mukaisesti tarkastelemassa metsähaketuen tarpeellisuutta ja kehittämistä vuoden 2018 aikana. Samassa yhteydessä mietitään myös sahojen sivutuotteiden kohtelua. Metsähakkeen ja myös turpeen tulevaan kilpailukykyyn saattaa vaikuttaa myös lokakuussa aloittaneen parlamentaarisen yritystukiryhmän työ.  Metsähaketuen suuruus on ns. kiikkulaudalla kiinteästi kytketty turpeen hintakilpailukykyyn, johon vaikuttavat mm. turpeen verotus ja päästöoikeuden hinta.

Paneelissa sivuttiin myös TEM:n syyskuussa esittämää lakiluonnosta uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta (2 TWh/a, 12 vuoden ajan). Bioenergia-ala kokee, että tarjouskilpailusta todennäköisinä voittajina selviävät tuulivoimalaitokset. Vain muutama sahojen pieni CHP-voimalaitos saattaisi pärjätä kilpailussa, mutta tukijärjestelmää ei ole mitoitettu suuremmille CHP-voimalaitoksille. Myöskään lakiluonnoksessa esitetyn tukijärjestelmän yksityiskohdat eivät sovi monipolttoainevoimalaitokselle, joissa metsähakkeen ohella käytetään ei-uusiutuvia polttoaineita.