Kantojen hyötykäyttö mainettaan parempi

Ruotsissa on tehty kantotutkimusta kauan. Vanhimmat tutkimustulokset ovat 1970-luvulta, kun kantojen käyttöä haluttiin kehittää sellutehtaiden raaka-aineeksi.

Ilmastohyötyjä saadaan heti ensimmäisestä vuodesta alkaen ja hyöty kasvaa, kun puu muuten hajoaisi metsässä. Välitön hyöty perustuu elinkaarianalyysin mukaisiin päästöihin, jotka kivihiilellä on selvästi suuremmat kuin puulla.

Fossiilisten jatkuva käyttö lisää CO2-pitoisuutta ilmassa, mutta biomassan jatkuva käyttö ei lisää pitoisuutta, silloin kun metsien kasvu ja käyttö ovat tasapainossa.

Kannoissa elää huomattava määrä erilaisia eliöitä: Ruotsissa arviolta 2 500 eri lajia. Kuollutta puuta käyttävistä lajeista ei yksikään ole erikoistunut kantopuuhun.

Puuntuotannon kannalta katsottuna kantojen nostolla ei ole suurta merkitystä. Seuraavan puusukupolven alkuaikoina syntyy luontaisesti jonkin verran enemmän lehtipuuta ja mäntytaimia. Tiheämpi taimikko lisää puuntuotantoa ja hiilensidontaa. Toinen myönteinen tulos puuntuotannon kannalta on pahoin maanousemasienen kohteiden uuden puusukupolven vähäisempi lahopuun osuus. Ruotsalaiset ja tanskalaiset kokeet ovat osoittaneet, että seuraavan puusukupolven puiden laho-osuus vähenee 20–72 %. Lahon vähentämiseksi pitäisi kaikki lahon vaivaamat kannot poistaa.

Lisätietoa: Tage Fredriksson, puh. 040 511 2246, tage.fredriksson(a)bioenergia.fi