Hiilensidontaa kohdennetusti, ei markkinaa jäykentävillä keinoilla

Kotimaan hiilinielukeskustelu on käynyt kuumana viime syksystä asti.

Hiilensidontadebatin alustajina kuultiin Bioenergia ry:n Erika Lahti ja MTK ry:n Anssi Kainulainen. Lahti loi katsauksen nieluja koskevaan poliittiseen keskusteluun ja nosti esiin eri puolueiden avauksia aiheesta. Kahdeksan puolueen yhteisessä ilmastolinjauksessa joulukuussa 2018 päätettiin, että tulevalla hallituskaudella luodaan maankäyttösektorin nielupolitiikka. Yhteisen linjauksen lisäksi puolueilla on myös omissa ilmasto-ohjelmissa esitettyjä toimenpide-ehdotuksia nielujen suhteen. Esitettyjä keinoja ovat muun muassa kiertoaikojen pidentäminen, hakkuiden vähentäminen ja korvausjärjestelmä hiilivaraston ja hiilinielujen ylläpitoon.

Poliittisen ohjauksen lisäksi metsien käyttöön vaikuttavat markkinat. Kainulainen esitti pohdintojaan hiilensidonnan markkinoiden nykytilasta, läpinäkyvyydestä ja kustannustehokkuudesta. Muun muassa Kaliforniassa päästökompensaatiomarkkinoilla metsät ovat mukana ja päästökompensaation hinta vaihtelee 8-12 USD välillä.  Aihe oli ajankohtainen, sillä samana päivänä julkistettiin Antero Vartian Compensate-säätiö, joka kerää rahaa metsitys- tai metsiensuojeluhankkeita.

Hiilensidonnan problematiikasta keskustelivat Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Hannu Salon johdolla Suomen suurimman yksityisen metsänomistajan Tornator Oy:n toimitusjohtaja Sixten Sunabacka ja Itä-Suomen Yliopiston professori Heli Peltola.

Peltola korosti puheenvuorossaan turvepeltojen metsitystä ja metsätalouden hiilensidontaa.

Sunabacka totesi, että yhtiön metsien kiertoaikojen pidentäminen 20 vuodella vähentäisi välittömästi tuloja 20–30 miljoonalla eurolla valtion tai jonkun muun kompensoitavaksi.  Jokainen voi laskea, mitä se maksaisi valtakunnallisesti, kun Tornator Oy:lla on hallussaan 5 % Suomen metsistä.

Saman aikaisesti sahaus vähenisi välittömästi raaka-aineen puutteeseen ja raaka-aineen hinta noususi. Samalla sahahakkeen tarjonta selluteollisuudelle vähenisi ja aiheuttaisi hinnan nousun sielläkin, koska 30 % tukista siirtyy teollisuushakkeena selluteollisuuden raaka-aineeksi.

Toinen merkittävä seuraus olisi metsien kasvun lasku 20–30 vuoden päästä, joka puolestaan johtuu ikärakenteen muutoksesta.