Turvetuotanto työllistää tuhansia ihmisiä

Energiaturpeen käyttö on 2010-luvulla merkittävästi supistunut. ÅF:n tekemän selvityksen mukaan turpeen käyttö energiantuotannossa puolittuu nykytilanteesta edelleen noin 7 TWh:iin, jos päästöoikeus kallistuu vuoteen 2030 mennessä noin 30 euroon tonnilta ja tuotannon nettomääräinen kehitys on nykyisenkaltainen. Turpeen energiakäyttö on silti ilmastokeskustelussa kohdannut alasajovaatimuksia. Alalla työskentelevät kokevat suurena haasteena energiaturpeen käytön vähenemisen.

Energiaturve on siirtymäajan huoltovarmuuspolttoaine. Kasvu- ja ympäristöturpeella sekä aivan uusilla suobiomassasta valmistetuilla, fossiilisia raaka-aineita korvaavilla tuotteilla on kasvava, maailmanlaajuinen kysyntä. Jos energiaturpeesta jouduttaisiin luopumaan liian nopeasti, näille tuotteille ei helposti löydy tekijöitä.

Tässä murrosvaiheessa kaivataankin reilua ja hallittua siirtymää uudenlaiseen turpeen hyödyntämisen tilaan. Tarvitaan hallittua ja kokonaisvaltaista turpeen käytön tarkastelua ja siihen pohjautuvia päätöksiä.

Vuonna 2018 turvetuotannon suora työllistävä vaikutus oli noin 2300 henkilötyövuotta ja kerrannaisvaikutus huomioon ottaen noin 4200 henkilötyövuotta. Tuotantosesongin aikana touko – elokuussa alalla työskenteli arviolta 5000 – 6000 toimihenkilöä, yrittäjää ja kausityöntekijää. Tuotantokauden ulkopuolella ympäristötyöt ja koneiden kunnostaminen sekä turpeen toimitukset työllistävät noin 1500 koko- ja osa-aikaista yrittäjää ja työntekijää.

Turpeen merkitys työllisyydelle, energiahuollolle ja huoltovarmuudelle vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea. Turvetuotanto työllistää siellä, missä on suhteellisesti eniten turvemaita ja toisaalta käyttökohteita. Etelä- Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien sekä Savo-Karjalan alueille keskittyy yli puolet alan työllistävästä vaikutuksesta. Silti Kaakkois-Suomen, Satakunnan ja Lapin maakuntien alueillakin voidaan puhua parin sadan henkilötyövuoden suorasta työllisyydestä.

Turpeen alueellinen merkitys kaukolämmön tuotannossa vaihtelee samoin suuresti. Seitsemässä maakunnassa osuus oli yli 30 % vuonna 2017 (Etelä-Pohjanmaa 55 %, Pohjois-Pohjanmaa 49 %, Keski-Suomi 42 %, Lappi 42 %, Keski-Pohjanmaa 39 %, Pohjois-Karjala 33 %, Kainuu 33 %). (Lähde: Energiateollisuuden Kaukolämpötilastot)